Koti entisessä margariinitehtaassa – rakennus rapistui silmissä kunnes sai uuden tulevaisuuden

Entinen Valtion margariinitehdas seisoo jyhkeänä paikallaan Hermanninmäessä Helsingissä, mutta sitä ei hevin huomaa. Löytäjälleen se tarjoaa silmäyksen pääkaupungin varhaiseen teollisuushistoriaan. Kermanvaalea kivirakennus on ehta silmäkarkki, ja arvonsa tunteva poikkeusyksilö nopeasti kasvaneessa kaupunginosassa.

Pitkänsillan pohjoispuolella sijaitsevalla kivivanhuksella on poikkeuksellisen kiinnostava historia. Se toimi Valtion margariinitehtaana rakennusvuodesta 1924 vuoteen 1992. Riuskat naiset ja miehet vaivasivat käsin margariinia tehtaan tiloissa. Tehtaan lopetettua toimintansa L-muotoinen rakennus seisoi tyhjillään reilut kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1994 se sai erityistehtävän, sillä se valjastettiin väliaikaisesti Estonian uhrien kappeliksi ja ruumishuoneeksi.

Rakennus rapistui silmissä. Tilojen silloisen surkeuden voi todistaa katsomalla Urbanex Ninjan tekemän Hylätty margariinitehdas -videon Youtubesta vuodelta 2017. Ulkoseinien rappaus halkeili, katto huusi korjausta ja piha-alue rehotti. Sisätiloissa lojui satunnaisten kävijöiden jättämiä roskia ja aikaisempien toimijoiden unohtamia esineitä.

ECD Kiinteistöt Oy:n ostettua kohteen rakennus sai uuden tulevaisuuden. Saneerauksen jälkeen vuonna 2020 Lautatarhankadulle kuoriutui arvokiinteistö.

Helsinkiläiset Pasi Hassinen ja Meri Nurmi reagoivat ensimmäisten joukossa ennakkomarkkinointiin ja varasivat asunnon vuonna 2018. He maksoivat tuhannen euron varausmaksun. Lähes kaksi vuotta hujahti ennen kuin he saivat tilata muuttoauton. Asuntolaina piti neuvotella monta kertaa uusiksi. Odotus kannatti, sillä pohjapiirroksen ja havainnekuvien perusteella ostettu asunto on osoittautunut nappisijoitukseksi.

Hidasta suunnittelua ja nopeita päätöksiä

Reilun kuudenkymmenen neliön kaksio tulvii valoa keväisenä päivänä. Jyhkeät kiviseinät pitävät kaupungin äänet loitolla. Ainoastaan makuuhuoneen oven takaa kuuluu aika ajoin vikinää: vuoden ikäinen staffordshirenbullterrieri Pontus protestoi, kun se on eristetty omiin oloihin haastattelun ajaksi. Tarpeeksi ”kärsittyään” iloinen vesseli pääsee rapsuteltavaksi ja kuvattavaksi.

Omistajat kehuvat alueen lemmikkiystävällisyyttä. Koiraa pääsee ulkoiluttamaan helposti pitkillä lenkeillä mutta myös sisäpihalla, joka avautuu ikkunoiden alla. Nurmi ja Hassinen odottavat pihalle istutettujen omenapuiden kukintaa. Vaikka istutukset ovat nuoret, harvatkin omenankukat luovat ympärilleen taikaa.

Avopari arvostaa kotinsa viihtyisyyttä. Silmä nappaa lukuisia elegantteja sisustuksellisia yksityiskohtia: ruokapöydän ympärille ryhmitettyjen Ton-tuolien käsinojat kaartuvat kauniisti, eteisen kenkätelinettä peittää syvänvihreä samettipäällys, taulutelevisio muistuttaa oikeaa taulua. Kummassa onkaan designerin vikaa? Molempia naurattaa.

– Minä rakastan suunnitella ja panen suunnitteluun paljon aikaa. Pasilta olen oppinut värien käyttöä, Nurmi paljastaa.

Pariskunnan työnjako on selkeä. Nurmi etsii ja valikoi materiaaleja ja huonekaluja ja esittelee vaihtoehdot puolisolleen. Hassinen tekee lopullisen päätöksen. Molemmat ovat tyytyväisiä.

Runsaasti valinnan vapautta

Asunnon valinta syntyi kompromissina. Nurmi tunsi vetoa vanhoihin rakennuksiin, Hassinen uusiin. Uudelleen rakennettu margariinitehdas tarjosi yhdistelmän uutta ja vanhaa.

Purku-urakka oli perusteellinen, ja jäljelle jäivät vain perustukset, ulkoseinät ja savupiippu. Tilalle nousi uutta rakennustekniikkaa ja 31 asuntoa reilun parinkymmenen ja sadan neliömetrin kokoluokan väliltä. Ulkoseinät ja savupiippu ovat suojeltuja.

– Maalasimme asuntomme seinät itse ja asensimme kaapit. Ulkoseinät piti maalata hengittävällä savimaalilla ja taulujen kiinnityksissä piti käyttää riittävän pitkiä ruuveja, Hassinen kertoo.

Muita määräyksiä asunnon ostajille ei annettu. Kaikki saivat valita pintamateriaalit omien mieltymystensä mukaisesti ja päättää muun muassa keittiöstä. Laadukkaat kivitasot toimitti virolainen Liidukivi. Kylpyhuoneen varustuksesta huolehti rakennuttaja.

– Ainoa ikävä asia rakennusvaiheessa oli, että keittiöyritys teki kesken kaiken konkurssin. Meille kävi tuuri, sillä saimme tilaamamme kalusteet, Nurmi mainitsee.

Keittiösaarekkeen reunassa nököttävä pyöreä veitsiteline vihjaa pariskunnan kiinnostuksesta kokkaukseen. Pasi Hassinen on Bun2Bun-vegaaniravintolaryppään toimitusjohtaja. Ravintoloiden spesialiteetti ovat vegaaniset burgerit ja asiakkaiden kehuma cheddarjuustokastike; kotona ammattikokki ei burgereita tarjoile. Meri Nurmi työskentelee erityisopettajana Jakomäessä sijaitsevassa Kankarepuiston peruskoulussa. Hän jättää kokkaukset suosiolla puolisolleen.

Keskellä elävää kaupunkia

Pontus kaluaa leluluutaan ja tekee leikkisiä pyrähdyksiä lattialla istuvaa kuvaajaa kohti. Rauhallisessa ambienssissa on vaikea mieltää, että Sörnäisten metroasema, Lahdenväylä, Tuusulanväylä ja Itäväylä löytyvät läheltä, samoin kauppakeskus Redi ja urbaania elämää vilisevä Teurastamo.

Kaksion asukkaille kaupunginosan edut olivat tutut jo ennestään. Ilomantsista kotoisin oleva Hassinen, 40, asui ennen läheisessä Kalliossa, Hyvinkäältä kotoisin oleva Nurmi, 32, Vallilassa.

Uuteen kotiin oli helppo asettua. Talossa asuu eri-ikäistä väkeä ja runsaasti lapsiperheitä. Heidän kanssaan on syntynyt tiivis yhteisö: ruokia, saunavuoroja ja kuulumisia vaihdetaan ahkerasti.

Hermanninmäki on miellyttänyt Hassista ja Nurmea niin paljon, että he ostivat vastikään kulman takaa ensimmäisen sijoitusasuntonsa. Se tuo arkeen vipinää kuten myös pikku viljelmä Teurastamon tontilla. Pian pariskunta pääsee työntämään sormensa istutuslaatikoiden multaan.

Lue myös:

Tupakointi, öiset suihkut, remontti: Mitä taloyhtiö saa rajoittaa ja mitä ei?‍

Aurinkotervehdys - Unelmien kesäasunto meren äärellä‍

Parvekkeellakin voi grillata ja rivitalon pihaan saa asentaa paljun‍