Perunkirjoitus tulee tehdä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Siinä ilmoitetaan vainajan varat ja velat sekä perilliset eli kuolinpesän osakkaat. 

− Perunkirjoitus on kuin talon hyvin tehdyt perustukset. Kun työ on huolella tehty, se helpottaa jatkotoimia, kuten perintöveron määräytymistä sekä omaisuuden jakoa ja myymistä, kertoo juristi Harri Salonen OP Uusimaalta. 

Salonen listasi yleisimmät virheet, joihin hän perukirjoissa törmää.

1. Puutteellinen osakasluettelo perunkirjoituksessa

Perukirjaan pitää kirjata kaikki perilliset eli kuolinpesän osakkaat. Niitä ovat ensisijaisesti vainajan lapset tai lastenlapset, testamentinsaajat sekä leski. Perilliset selviävät vainajan virkatodistuksesta eli sukuselvityksestä, joka vaaditaan perunkirjoitusta varten. 

Evankelisluterilainen ja ortodoksinen seurakunta tekevät sukuselvityksiä jäsenistään, muut hakevat sukuselvitystä Digi- ja väestötietovirastolta. 

− Tyypillinen virhe on, että vainajan ex-aviopuoliso unohtuu osakasluettelosta. Jos omaisuuden ositusta ei ole avioliiton päättymisen jälkeen tehty, myös entinen aviopuoliso on kuolinpesän osakas, Salonen muistuttaa.

Kun osakasluetteloon jää virhe, se tulee nopeasti vastaan esimerkiksi kuolinpesän omaisuutta realisoitaessa ja lainhuudatuksia tehtäessä. Jos puutteellisen osakasluettelon perusteella kirjoitetaan kauppakirjaan myyjät ja joku myyjistä jää puuttumaan, ei kauppa ole pätevä.

Jos näyttää siltä, että sukuselvityksen teko vie aikaa eikä perunkirjoitusta ehditä tehdä kolmen kuukauden sisällä, lisäaikaa voi pyytää perustellusta syystä Omaverossa. Jos perunkirjoitus ei valmistu määräajassa, luvassa on viivästysmaksu ja mahdollisesti veronkorotuksia.

2. Monimutkainen ja vahvistamaton osakasluettelo

Kun vainajaa suremaan jää leski ja kaksi lasta, ja he kaikki ovat asuneet koko ikänsä Suomessa, on perunkirjoituksen osakasluettelo helppo homma. Tilanne on toinen, jos vainaja on esimerkiksi asunut ulkomailla tai aviopuolisoita on ollut useampia. Jos sukuselvitystä on vaikeaa tulkita, kannattaa sille hakea Digi- ja väestötietovirastolta vahvistus. 

− Se takaa, että selvitys on tehty riittävän oikein. Vaikka osakasluettelossa myöhemmin ilmenisikin virhe, valtio ottaa vahingon korvattavakseen. Jos sukuselvitys vaatii vähänkin enemmän perehtymistä, suosittelen hakemaan vahvistuksen, Salonen kannustaa. 

Vahvistuksella kuolinpesän osakkaat voivat osoittaa, että he edustavat yhdessä kuolinpesää ja voivat siten helpommin hoitaa sen asioita, kuten kiinteistökauppoja. Vahvistuksen voi hakea Digi- ja väestötietovirastolta, kun perukirja on valmis. Hinta on joko 95 euroa tai 170 euroa riippuen sukulaissuhteesta. 

Liitteet yleensä unohtuvat, kun perukirjaa ei ole tehnyt ammattilainen.

3. Perukirja ei anna oikeaa kuvaa vainajan varallisuudesta

Perunkirjoitus selvittää kaikki vainajan varat ja velat sekä lesken varat ja velat.

− Monesti jotakin olennaista jää pois, kun omaisuutta ei ole selvitetty tarpeeksi. Esimerkiksi autotalliosake unohtuu helposti.

Jos myöhemmin huomataan, että perukirjasta on unohtunut jotain, pitää verotusta korjata. 

− Ja jos jotain jättää tarkoituksella ilmoittamatta, kyseessä on veropetos, Salonen muistuttaa.

Koti-irtaimistosta, kuten huonekaluista, astioista ja vaatteista ei mene perintöveroa, kun niiden yhteisarvo ei ylitä 4000 euroa. Jos vainajalta jää tuhansien eurojen arvoisia tauluja, kelloja tai koruja, ne on hyvä kirjata perukirjaan. Myös kolmen vuoden sisällä vainajan antamat lahjat pitää mainita sekä kaikki ennakkoperintönä  annettu omaisuus − onpa siitä sitten yksi, viisi tai viisikymmentä vuotta.  

Salosen mukaan perunkirjoituksessa tehdyt virheet voi onneksi korjata järjestämällä täydennysperunkirjoituksen. Asioiden selvittely ja korjaaminen jälkeenpäin voi kuitenkin olla aikaa vievää sekä kallista.

− Jos perunkirjoituksen tekeminen ei ole tuttua, ota ammattilainen avuksi. Apua saa myös pankista‍. Varsinkin kun omaisuuden arvoa määritellään, perukirjan luotettavuutta lisää se, että perukirjan on tehnyt ammattilainen. 

4. Omaisuuden arvo arvioidaan alakanttiin

Omaisuudelle arvioidaan perunkirjoituksessa sen käypä arvo eli hinta, millä sen voisi myydä. 

Toisinaan Salonen huomaa, että omaisuutta yritetään arvottaa alakanttiin, jotta vältettäisiin isot perintöverot. Vaikka se menisikin verottajalta läpi, ongelma tulee vastaan omaisuutta myydessä.

− Kun kohde myydään, sen hankintahintana pidetään perukirjaan laitettua arvoa. Mahdollisesta myyntivoitosta menee 30 prosenttia veroa, kun perintöveroa olisi mennyt vain 10−12 prosenttia, Salonen sanoo.

Perukirjassa ei kannata myöskään arvioida omaisuutta yläkanttiin – siitä mätkähtää liian isot verot. Jos perukirja on jo lähetetty, mutta perintöveropäätös ei ole vielä tullut, lisäselvityksen voi tehdä Omaverossa. Perintöveropäätöksen tultua oikaisua voi hakea Omaverossa.

5. Perunkirjoitus puutteellisilla liitteillä

Perukirja muodostuu varsinaisesta tekstiosasta osakkaineen, omaisuusluettelosta sekä liitteistä. Mukaan tulee liittää testamentti  ja avioehtosopimus. Jos vainajan aviopuoliso on kuollut aiemmin, liitteeksi tarvitaan myös hänen perukirjansa sekä tehdyt osituskirjat. 

− Jos näitä liitteitä ei ole mukana, esimerkiksi verottaja ei voi olla varma, että kaikki olennainen on mukana. Nämä liitteet usein puuttuvat, kun perukirjaa ei ole tehnyt ammattilainen, Salonen toteaa.

Puuttuvat liitteet hankaloittavat myös muiden perukirjaa tarvitsevien tahojen, kuten Maanmittauslaitoksen, pankkien ja kuolinpesän omaisuuden ostajien tiedonsaantia. Siksi puuttuvien liitteiden hankkiminen tulee kuolinpesän eteen ennemmin tai myöhemmin.