Cheerleadingin maailmanmestarin ainut huoli on raha

Ronja Nyholm alkoi harrastaa cheerleadingia 8-vuotiaana, kun kodin pihapiirissä Vantaalla asui lajia harrastavia vanhempia tyttöjä. He ottivat naapuruston pienempiä lapsia mukaan temppuihinsa.

– Aika pian pyysin äitiä ilmoittamaan minut cheerleadingin alkeisryhmään.

Nyholm löysi roolinsa joukkueen nousijana, mikä merkitsi sitä, että joukkuekaverit nostivat häntä pyramidin ylimmäiseksi.

Hänen hurjin temppunsa nousijana oli arabirewind kierteellä. Siinä nousija tekee vauhdista arabialaisen ja hyppää nostajien avustamana voltin takaperin kokonaisella kierteellä nostajien käsien päälle.

– Vastoin yleistä luuloa nousijan ei tarvitse olla erityisen pienikokoinen tai kevyt. Sen sijaan nousijalta vaaditaan hyvää kehonhallintaa, liikkuvuutta sekä tasapainoa.

Nousijasta tulikin nostaja

Viime vuonna Nyholm sai yllättäen seuransa valmennusjohdolta puhelun, jossa tiedusteltiin, olisiko hän halukas vaihtamaan roolia nousijasta nostajaksi. Tilanne oli poikkeuksellinen, sillä yleensä roolinvaihtoja tehdään vain juniori-ikäisenä.

Nyholm oli harrastanut lajia jo monta vuotta ja voittanut nousijana maailmanmestaruuden. Nyt nousijoita oli tarjolla Nyholmin seurajoukkueeseen useita mutta nostajista oli pulaa.

– Tavallisesti on toisinpäin eli nostajia on enemmän.

Valmennusjohto arveli, että koska Nyholm on urheilijana nopeasti oppiva ja monipuolinen, häneltä onnistuisi myös nostaminen.

Kun treenaa yhdessä maailman parhaiden urheilijoiden kanssa, sitä oppii helposti.

Nyholm ei ollut ehdotuksesta aluksi kovin innostunut. Hän mietti asiaa kesätauon yli ja päätti lopulta kokeilla.

Ensimmäinen treeni nostajana on hänen ikimuistoisin hetkensä cheerleaderuran ajalta. Tuttu, rakas laji tuntui äkkiä vaikealta ja raskaalta, kun ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä.

Sitten Nyholm muisti, miten hän oli nousijana halunnut nostajien tukevan häntä, ja toimi sen mukaisesti. Onnistumisten kautta hän sai lisää itseluottamusta.

– Kun treenaa yhdessä maailman parhaiden urheilijoiden kanssa, sitä oppii helposti.

Kurinalaista treeniä

Suomen naisten cheerleadingin maajoukkue voitti vuonna 2022 neljännen perättäisen maailmanmestaruutensa. Nyholm uskoo, että Suomen menestys johtuu taitavuuden lisäksi sinnikkäästä harjoittelusta, hyvästä valmennuskuluttuurista sekä yhteishengestä.

Kun urheilijat voivat joukkueessa hyvin, se näkyy ulospäin, vaikuttaa harjoitteluun ja johtaa lopulta onnistumisiin.

– Jos joku meistä esimerkiksi oppii uuden tempun, hän opettaa sen heti kaikille muillekin.

Cheerleaderin mielestä parasta lajissa on sen monipuolisuus sekä se, että tempuissa ei ole muuta rajaa kuin mielikuvitus. Mahdollisuudet kehittyä pyramideissa, nostoissa, heitoissa, venytyksissä ja akrobatiassa ovat loputtomat.

Harjoittelua se toki vaatii. Nyholm treenaa tavallisesti kahdeksan kertaa viikossa. Illat kuluvat harjoituksissa ja punttisalilla yhtä viikoittaista vapaapäivää lukuun ottamatta. 

– Viime kaudella saatoimme treenata ensin seurajoukkueemme kanssa pari tuntia, sitten pidimme evästauon ja sen jälkeen jatkoimme vielä pari tuntia niiden urheilijoiden kanssa, jotka olivat mukana maajoukkueessa.

Hän opiskelee Helsingin yliopistossa Pohjoismaisia kieliä, ja cheerleading-treenien päälle tulevat esiintymiset, kilpailut ja leirit. Maajoukkue kokoontuu seitsemän kertaa vuodessa viikonlopuksi Vierumäelle.

Cheerleading sopii kaikille

Kun Nyholm alkoi harrastaa cheerleadingia, moni ajatteli, että kyse on amerikkalaisista elokuvista tutusta cheer-tanssista, jota harrastavat lähinnä tytöt.

Ensimmäiset cheerleaderit olivat kuitenkin miehiä.

Nykyisin harrastus kiinnostaa eniten tyttöjä, mutta seuroissa on mukana poikiakin. Myös Nyholm on valmentanut sekajoukkuetta.

Monessa seurassa on joukkueita 3-vuotiaiden ikätasosta aikuisiin asti. Lajissa ei tarvita erityisiä varusteita, vaan t-paita, sortsit ja cheer-kengät riittävät.

Cheerleadingissa on sekä kilpailevia että harrastejoukkueita, joten kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan. Koska joukkueessa on sekä nousijoita että nostajia, lajissa pystyy hyödyntämään monenlaista osaamista.

Cheerleadingissa ei vaadita tietynlaista ruumiinrakennetta, mutta eri rooleissa on hyötyä erilaisista vahvuuksista. Nostajat tarvitsevat räjähtävää voimaa enemmän kuin nousijat.

– Raskainta cheerleadingissa on treenata akrobatiaa, jos on jo valmiiksi väsynyt.

Maajoukkueurheilijat maksavat lähes kaiken itse

Kun Suomi oli voittanut ensimmäisen cheerleadingin maailmanmestaruuden, Yhdysvaltojen maajoukkuevalmentaja Mark Coleman totesi, että tästä lähtien muiden maiden joukkueet katsovat Suomen ohjelmaa ja miettivät sen perusteella, mitä tekevät maailmanmestaruuskilpailuissa.

Colemania siteerataan Johanna Vierroksen ja Sylvie Daoudin tietokirjassa Tytöt jotka nostavat toisiaan (Teos 2023), joka kertoo lajin harrastajista ja ammattilaisista Suomessa.

Nyholmin unelma on voittaa maailmanmestaruus myös nostajan roolissa. Kilpailut pidetään tuttuun tapaan Yhdysvalloissa huhtikuussa, ja mahdollisuudet voittoon ovat tänäkin vuonna hyvät.

Maailmanmestarin ainut huoli on raha. Suomen menestyksestä huolimatta laji ei kylve suurissa sponsorirahoissa. Yksi syy on naisurheilijoiden heikko arvostus.

– Lähinnä olemme saaneet vaatteita sekä eväitä maajoukkueleireille, kaiken muun maksamme itse.

Nyholmilla menee seurajoukkueen kustannuksiin vuodessa 3500–4000 euroa rahaa. Summa sisältää esimerkiksi seurajäsenyyden ja kilpailumatkat.

Viime vuonna maajoukkueeseen liittyvät leirit ja kilpailumatkat maksoivat hänelle noin 2700 euroa. 

– Ajasta on välillä pulaa, kun se on jaettava opintojen, töiden ja urheilun kesken.

Hyvä puoli on se, että harjoituksissa ja kilpailumatkoilla saa viettää aikaa ystävien kanssa. 

Lue myös:

Alakoululainen Arvi Martikainen halusi kilparatsastajaksi: unelma toteutui vain muutamassa vuodessa korumyynnillä, yhteistöillä ja puhujakeikoilla – 8 kysymystä rahasta

Ammattilaiskoripalloilija Topias ja juniori Eetu: ”Parasta on, kun saa pelata ystävien kanssa”‍

Polkujuoksun pauloissa - luonnossa liikkuminen auttaa Annarita Kolia palautumaan‍