Suuryritysten orientaatio on siirtynyt kasvattamisesta ja kehittämisestä olennaisella tavalla puolustamiseen ja tehostamiseen, selviää tänään julkaistusta Suuryritystutkimuksesta.

Tällä voimistuneella turvallisuushakuisella linjalla on vaikutuksia myös koko Suomen taloudelle. Seuraukset eivät liene myönteisiä. Yksin horrostamalla emme valtiona tai kansalaisyhteiskuntana voita.

Avainkysymys on, onko Suomi houkutteleva ympäristö suurimpien yritysten tulevaisuuspanoksille. Vastaus on juuri nyt epätarkka prisma. Suomi on vakaa ja turvallinen mutta epäkannustava, eivätkä työmarkkinan jäykkyydet paranna tilannetta.

Vastausten perusteella usko Suomen poliittiseen johtamiseen on sitten viime vuoden kiepahtanut. Vastaajat luottavat nykyisen hallituksen talouspoliittiseen päälinjaan. He uskovat kannustinloukkujen purkamiseen ja elinkeinoelämämyönteiseen politiikkaan. Tulokset ovat täysi peili viime vuoden synkille arvioille.

Toisaalta uskon parina on aina todellisuus. Velkaantumisen taittumiseen uskoo vastaajista selkeä vähemmistö, koska kansantalouden arkkitehtuurissa ei muutoksia taideta tälläkään hallitussesongilla kokea.

Politiikka on aina vaikea aihe yritysjohtajille. Suutari pysyköön lestissään, on yleinen, äänetön ja nöyrä asemoituminen. Silti turhautuminen paistaa vastauksissa läpi.

Vaikka valtiota ja kansaa ei voi johtaa kuin kansainvälistä suuryritystä, numerot kertovat ankaraa tarinaa, eikä niiden tulkinta ole lopulta vaikeaa. Suomen valtion taloudellinen terveys alkaa olla vastaajien parissa laajasti jaettu huoli.

Pettymys koneistoon korostui syksyllä 2023 kysyttäessä maahanmuutosta. Uusia tekijöitä kaivataan, mutta valtion onnistuminen tulijoiden integroinnissa nähdään varsin apeana nyt oikeistokoalition kaudella. Tulos oli tosin likimain sama edellisen vasemmistovihreän koalition jaksolla.

Vastaajajoukossa länsisuuntaus on vahva. Suomen NATO-jäsenyys nähdään mahdollistajana, tosin melko epäsuorasti. Jäsenyys tuottaa tulosten valossa enemmän epäilysten väistymistä kuin välittömiä kaupallisia tuloksia. Suomalaisten toimijoiden uskotaan kuitenkin olevan relevantimpia seuraavissa kansainvälisissä kisoissa liittouman maiden piirissä.

Länsituuli lupaa hyvää myös riskien tasapainottamiselle. Kiinan vetovoima laskee terveellä tavalla, jolloin yhden kortin varaan ei lasketa liikaa. Venäjään markkinana ei usko enää kukaan. Euroalueen ja Pohjois-Amerikan varaan luotetaan yhä enemmän niin asiakkuuksissa kuin tuotannossa ja työllistämisessäkin.

Usko Intian kehitykseen tarjoaa vastapainon Kiinaa kohtaan koettuun epäluuloon. Seuraava kysymys onkin siinä, mihin kauniisti asetellut mediakuvat suomalaisista Intia-delegaatioista aidosti liiketoiminnallisesti johtavat.

Syksyn 2023 vastauksissa kaikki ei ollut sentään synkkää tai himmeää. Investoinnit eivät romahda, niiden kasvuvauhti vaan hiipuu. Talouden rakenteen muutoksen huomaa siinäkin, että yhä useampi aineettomista investoinneista on jo vanhaa korvaava.

Digitaalisessa maailmassakin kone pitää välillä vaihtaa, ja sukupolvikierto on nopeampaa kuin fyysisten tuotantolaitosten kohdalla. Tämä vaatii koko ajan enemmän totuttelua talouslukujen tulkitsijoilta.

Itselleni ilahduttavaa on se, että yli vuosien suhde vastuullisuuteen on vastaajajoukossa kypsynyt ja linssi kestävyyteen jalostunut. Viimeistään nyt voi olla vakuuttunut siitä, ettei kyseessä ole yksin julkisuuden paine vaan aito vakaumus.

Suurimpien yritysten johtajat ovat oman tulkintani mukaan jo paljon julkisen vallan käyttäjiä pidemmällä kestävyysajattelussaan. Tätä oppimiskäyrää ovat vahvistaneet myös globaalin pääomamarkkinan lait: rahaa ei tipu, ja yrityksen arvostus laskee, ellei toiminta kestä tarkastelua. Joskus epäsuora pakko on se houkuttelevin muusa oikeille valinnoille.

Onneksi tämän tuloksiltaan ristiriitaisen tutkimuksen otsikko oli kuitenkin vain ”Järki ja tunteet” eikä Jane Austenin toinen klassikko ”Ylpeys ja ennakkoluulo”. Jälkimmäisen tutkimuksen äärellä pitäisi hiljentyä aivan uudelleen. Nyt pitää jatkaa eteenpäin kovana mutta herkkänä ympäröivälle maailmalle ja yhteiskunnalle.