Vuonna 2020 taloudessa sattuu ja tapahtuu jälleen paljon, mutta muodostuuko vuodesta ikimuistoinen? Olen pohtinut vastaavaa kysymystä jo useampana vuonna. Niistä yksikään ei ole noussut mielessäni ikimuistoiseksi, vaikka olisivat olleetkin tapahtumarikkaita.

Ehkäpä hyvä niin, sillä useimmiten muistijäljen jättänyt vuosi on tuonut mukanaan ikäviä yllätyksiä, tai jäänyt nousukauden huipuksi.

Jokaiselle vuosikymmenelle tuntuu mahtuneen ainakin yksi selvän muistijäljen jättänyt vuosi. Vuosi 1989 tuo välittömästi mieleen 1980-luvun nousukauden huipun pastellinsävyineen. Vuonna 1998 puolestaan jylläsi Aasian kriisi. Vuosi 2009 puolestaan toi finanssikriisin romahduksen. Vuoden 2012 kesällä Mario Draghi pelasti euroalueen rahoitusjärjestelmän ”Whatever it takes” – operaatiollaan.

Olisiko nyt ilmassa jotain, joka ennakoisi vuoden 2020 jäävän historiaan jostain muustakin kuin vuosikymmenen vaihtumisesta?

Yksi kandidaatti on ilmeinen. Suurella todennäköisyydellä Britannia jättää Euroopan unionin. Brexit ei kuitenkaan hätkäytä talouden lukuja, sillä talousmielessä kyse on neuvottelujakson alkamisesta. Britannian ero EU:sta on myös enemmänkin tapahtuma jo muutama vuosi sitten alkaneessa ketjussa. Britannia saattaa jättää nimellisesti EU:n, mutta vääntö siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa, jatkuu. Ei vaikuta ikimuistoiselta.

Kauppasodassa näyttäisi seuraavan eräänlainen asemasotavaihe Yhdysvaltain vaalien alla, joten sen eskaloituminen tuntuu nyt aiempaa epätodennäköiseltä, mutta ei mahdottomalta. Jos kauppasota siirtyisi eurorintamalle, vuosi 2020 saattaisi jäädä mieleen hyvin ikävästi.

Vaalivuosi Yhdysvalloissa on toki mielenkiintoinen, mutta vaalituloksen merkitys taloudelle näkyy kuitenkin vasta myöhemmin. Yhdysvaltain vaalit siis tuskin tekevät vuodesta 2020 ikimuistoista ainakaan välittömällä vaikutuksella talouteen.

Suurimmat keskuspankit pelästyivät viime vuonna geopoliittisten riskien tuomaa epävarmuutta ja hiipuvaa teollista suhdannetta. Yhdysvalloissa oli enemmän reagointivaraa kuin euroalueella, jossa suurimmat vaikutukset korkoihin tulivat varmaankin ennakoivasta ohjeistuksesta, jos kohta vaikutus näiltäkin osin jäi osittain tilapäiseksi.

Vuonna 2020 keskuspankeilta ei odoteta paljoa mitään. EKP:n strategiatyö on tuskin niin päräyttävä, että se veisi vuoden historiaan.

Entä sitten suhdannetilanne? Päättyykö ennätyksellisen pitkä nousukausi? Tämän hetken ennusteiden mukaan suhdanteesta pihisee yhä ilmaa pois, mutta talous kuitenkin kasvaa yhä vaikkakin hitaasti tai korkeintaan potentiaalin mukaan. Ei siis aineksia ikimuistoiseksi näillä eväillä. Suomenkaan taloudesta on äkkiseltään vaikeuksia löytää ikimuistoisia aineksia.

Noille alussa mainituille muistiin jääneille vuosille on kuitenkin yhteistä, että niitä ei kyetty ennakoimaan. Mikä voisi olla se yllätys, joka veisi vuoden 2020 historiaan?

Jo aiemmin mainittu kauppasodan leviäminen koskemaan Euroopan autoteollisuutta on tunnettu epävarmuustekijä. Aivan riittävä yhdessä muun teolliseen suhdanteeseen liittyvään epävarmuuteen painaakseen Euroopan talouden matalasuhdanteeseen.

Yllätykset voivat silti olla myös myönteisiä. Mitä jos veikattaisiin kuitenkin jotain myönteistä. Taloudessa on ollut hyvääkin virettä viime kuukausina. Globaali suhdannehan saattaisi vielä ottaa parin vuoden spurtin. Alkavasta vuodesta voisi muodostua suhdannehuippu, jolloin työllisyys nousisi yhä korkeampiin ennätyksiin -myös Suomessa. Jos tähän vielä liittäisi etenemisen ilmastoasioissa ja maailman poliittisten riskien vähenemisen, vuosi 2020 alkaisi jo näyttää aika mukavalta. Tosin ikimuistoinen vuodesta varmaan muodostuisi vain, jos kyseessä olisi pitkän globaalin noususuhdanteen viimeinen välähdys.

Myönteisiä yllätyksiä odotellessa. Hyvää talousvuotta 2020!