Suomessa asuntolainoissa euribor-koron osuus kotitalouksien luotoista oli vuoden 2024 lokakuussa 86 prosenttia, kiinteitä korkoja on 10 prosenttia. Toki korkosuojia on monissa lainoissa, ja tasaerälaina, jossa maksettava summa säilyy samana koron vaihdellessa ja laina-aika joustaa, on myös varsin yleinen.

Syy kansainvälisesti epätavanomaisiin asuntolainakorkoihin löytyy historiasta. Joudumme menemään ajassa taaksepäin vähintään pastellinsävyiselle 1980-luvulle, jolloin sääntely alkoi purkautua, historia läheni loppuaan ja optimismilla ei ollut rajaa. 

Suomessa moderneista rahoitusmarkkinoista saatiin lukea pääasiassa oppikirjoista tai kansainvälisistä talouslehdistä aina 1980-luvun lopulle saakka. Mitään varsinaisia rahamarkkinoita ei tunnettu. Korot ja pankkirahoitus olivat säänneltyjä.

Rahoitusmarkkinoiden murroksen siemenet kylvettiin 1970-luvun maailmantalouden kriiseissä, jolloin kelluvat valuuttakurssit yleistyivät ja pääomanliikkeet kasvoivat. Korkojen ja valuuttojen liikkeet kasvoivat, ja suomalaisillekin yrityksille tuli tarve pystyä suojaamaan valuuttasaataviaan. Muutos kiihtyi Suomessa 1970-luvun lopulla, kun yrityksille tuli tarve sijoittaa rahoitusylijäämiään. Tämä johti niin sanotun markkinarahan syntyyn.

Seuraavan vuosikymmenen aikana sääntelyä purettiin aluksi vähitellen. Muutos pääsi vauhtiin vuonna 1986, kun päiväluottojen ja -talletusten korot eriytettiin toisistaan, ja pankit pystyivät tasaamaan rahoitusasemansa vaihteluita keskenään. Varsinaisesti rahamarkkinat käynnistyivät vuoden 1987 perustuen lähinnä pankkien sijoitustodistusten varaan.

Samalla Suomeen saatiin ensimmäistä kertaa myös markkinakorot (helibor-korot), jotka syrjäyttivät vähitellen Suomen Pankin peruskoron lainojen viitekorkona.

Lyhyet korot ovat säilyneet luottojen pääasiallisena viitekorkona aina tähän päivään saakka. Yksi keskeinen syy tähän on nimenomaan rahamarkkinoiden synty lyhytaikaisten sijoitustodistusten varaan. Pidempiaikaisten joukkolainojen rooli oli markkinoiden syntyessä pieni, jo pelkästään sen vuoksi, että valtiolla ei ollut juuri laisinkaan velkaa ja hyvin pankkikeskeisessä rahoitusjärjestelmässä yritysten joukkolainamarkkinoilla ei ollut tilaa kehittyä. Ero esimerkiksi Yhdysvaltoihin on valtava.

Hyvä kysymys toki on, miksi ajan myötä ei olla siirrytty pidempiin kiinteisiin asuntolainakorkoihin. Lyhyt vastaus on, että asuntolaina-asiakkaat eivät ole tunteneet siihen tarvetta, vaikka tällaisia vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla.

Jos nykyjärjestelmä syntyi enemmänkin tarjontatekijöiden vuoksi, niin se on puolestaan säilynyt enemmänkin kysynnän vuoksi. Voi olettaa, että nykyiset markkinat ovat palvelleet asuntovelallisia riittävän hyvin.