Hyvä uutinen on, että vaikuttaisi siltä, että työperäinen nettomaahanmuutto lisääntyy selvästi, kun työmarkkinoilla riittää kysyntää. Mikäli nettomaahanmuutto jäisi pysyvämmin 25 000 hengen tasolle, voisi työikäisen väestön määrä lisääntyä myös pitkällä aikavälillä.

Huono uutinen on, että talouden kehittyessä heikosti nettomaahanmuuttokaan ei lisäänny. Jos tämän yhdistää matalaan syntyvyyteen, työikäinen väestö laskee jyrkästi.

Äärivaihtoehdot (nettomaahanmuutto ja syntyvyys korkeaa tai päinvastoin) ovat hyvin kaukana toisistaan.

Taloudellisten vaikutusten näkökulmasta mukaan kuvaan astuu myös työajan pituus, työmarkkinoille osallistumisaste sekä työttömyys. Historiassa työaika on lyhentynyt ja itse talouskasvu on pohjautunut tuottavuuden kasvuun, koska lyhyempi työaika on kompensoinut työllisten määrän kasvun vaikutuksen.

Lopulta palataan siihen, että avainasemassa talouskasvun kannalta on tuottavuus, joka pohjimmiltaan määrittelee myös palkkatason. Tällä erää Suomi vaikuttaisi palkkatasoltaan houkuttelevalta vaikkapa aasialaisen it-ammattilaisen näkökulmasta. Maahanmuutto Aasiasta on lisääntynyt selvästi. Tämä riittää johonkin asti, mutta pohjimmiltaan tarvitaan myönteistä tuottavuuden kasvua. Tämä voisi johtaa myönteiseen kierteeseen, joka tukee niin talouskasvua kuin väestökehitystä.

Väestökehitys ei selvästikään ole enää johdettavissa samalla tavoin syntyvyydestä, kuolleisuudesta ja vakaasta (ja matalasta) nettomaahanmuutosta. Väestöennusteet eivät toki aiemminkaan ole osuneet monestikaan kohdalleen. Nyt niihin tulee suhtautua yhtä suurella varovaisuudella kuin vaikkapa talouden ennusteisiin. Tuottavuus on ollut talouskasvulle avainasemassa aiemmin, ja sitä se tulee olemaan myös jatkossa. Todennäköisesti selvästi aiempaa enemmän myös väestökehitykselle.

OP Ekonomistit ovat hahmotelleet erilaisia väestöskenaarioita katsauksessa, joka on luettavissa tästä‍.