Jo ennen koronapandemiaa julkista liikennettä oli karsittu; etenkin junavuoroja oli supistettu ahkerasti. Maakunnista pääkaupunkiseudulle matkustamisen painopiste oli ohjattu lentoliikenteeseen. Lentoliikenteessä operoivat yritykset kuitenkin toimivat markkinaehtoisesti ja liikennöintivuorot jakautuivat eri kentille epätasaisesti. Siellä missä kilpailua oli vähän, liput olivat todella kalliita. Matkustamista siis piti osata suunnitella ja harkita tarkasti. Sitten tuli pandemia ja liikennöinti junilla ja lentokoneilla loppui lähes tyystin; varsinkin niiltä paikkakunnilta, joissa vuoroja oli muutoinkin ollut harvakseltaan tarjolla.

Pandemian aikana työmatkoja on siis tehty vain todella perustellusta syystä. Ja paluuta toimistolle on tehty vielä varsin varovaisin askelin. Entiseen ei ollut ennätetty lähimainkaan palata ennen uutta kriisiä – Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, joka toi mukaan uudenlaiset haasteet liikennevuorojen ylläpidolle: mm. polttoaineiden saatavuus ja kustannusten nousu ovat jo aiheuttaneet suunnitelmien uudelleen arviointia ja vuorojen peruuttamisia ja jopa kokonaan toiminnasta luopumisia. Mitä liekään vielä tulossa, kun aikaa tässä hieman kuluu?

Tiimiläisen mietteet

Miten kulkemisen haasteet ovat yhteydessä hybridityön toteutumiseen? Miksi oikeastaan pohdin tätä? Ja vastaan, että koska erilaiset ankkuritapaamiset ja muut kasvokkain työskentelyn tarpeet edellyttävät matkustamista toimistolle – myös kauempaa, sillä me jo työskentelemme OP:lla hyvin monipaikkaisesti: samassa tiimissä olevilla henkilöillä voivat olla aivan erilaiset ensisijaiset työnteonpaikat. Ja jatkossa voi olla, että tällaisen tarpeen huomioiminen, mahdollistaminen ja kehittäminen voi entisestään lisääntyä, kun kilpailemme yhä kiivaammin osaavasta henkilöstöstä muiden toimijoiden kanssa.

Näin yksilön näkökulmasta hybridityön mahdollistaminen mukaan lukien ne toimistolla käynnit, ankkuritapaamiset ja muut vastaavat sosiaaliset tilanteet ovat oleellisessa osassa, jotta työn mielekkyys, tiimiin hitsautuminen ja tuloksellinen yhdessä tekeminen myös toteutuisivat. Jos huomisen maailmassa ei ole työntekijöiden yhteenkokoontumisen tueksi minkäänlaisia liikennöintivuoroja esimerkiksi maakunnista pääkaupunkiseudulle, miten hybridityö voi toteutua? Miten mahdollistaa monipaikkaisuus? Halutaanko mahdollistaa monipaikkaisuus? Pystyisimmekö entistä paremmin houkuttelemaan sellaista uutta osaajaa, joka ei halua tai voi muuttaa työn perässä, tai tukea nykyisen OPlaisen työuran kehittymistä, jos OP olisi profiloitunut vielä vahvemmin työantajaksi, jolle voi tehdä työtä ”mistä päin tahansa”?

Villit visiot

Jos kulkeminen hankaloituu entisestään, onko OP:n työnantajana tarvetta huomioida sitä? Riittääkö silloin meille, jotka näistä juna- ja lentovuoroista olemme riippuvaisia, vaihtoehdoksi etätyö ja Teams? Vai voisiko OP tässäkin olla suunnannäyttäjänä muille toimijoille ja miettiä innovatiivisia ratkaisuvaihtoehtoja? Minä ainakin voisin jo ilmoittautua mukaan.

Hiomme ja uudistamme OP:lla organisaatioitamme ja toimintatapojamme koko ajan markkinoita tarkalla korvalla ja silmällä havainnoiden. Etsimme tapoja turvata leveät ja vakaat hartiat asiakkaillemme – ja sitä myötä tietenkin myös meille OPlaisille. Haluamme sujuvoittaa asioiden hoitoa tuomalla uusia, innovatiivisia vaihtoehtoja nykyisten rinnalle tai sijaan. Samaa rohkeaa ja ennakkoluulotonta ajattelua toivoisin myös työn tekemisen mahdollistamiseksi ”mistä vain”. 

Entäs jos meillä olisikin esimerkiksi kuljetusvaraussovellus (kuten meillä on jo tilavaraukseen Korttelisovellus), joka mahdollistaisi järkevien kimppakyytien ja -vuorojen varaamisen ja järjestämisen? Samalla tutustuttaisiin ihan uusiin OPlaisiin. Tai meillä olisi oma OP Juna, joka puksuttaisi edestakaisin läpi ja halki Suomen keräten ja palauttaen porukkaa määränpäästä toiseen? Tekisimme muuten samalla melkoisen ilmasto- ja ympäristöteon!

Ideani saa vapaasti ottaa jatkokehitykseen; toivottavasti ratkaisun rakentaminen onnistuu. Siihen asti tuskailen vähintään kerran kuussa, löytyykö yhtään sellaista inhimilliseen tai muutoin sopivaan aikaan kulkevaa juna- tai lentovuoroa, joiden avulla pääsisin tapaamaan muita tiimiläisiäni. Ja haaveilen salaa lentävästä matosta.