Eläinlääkäri Annukka Sulosen työpäivät ovat kiireisiä – hän ultraa parhaimmillaan yhdessä päivässä 95 lehmää

Annukka Sulonen tarkistaa, että kaikki tarpeellinen on mukana ennen kuin starttaa auton: pakki tarvittavine lääkkeineen, rauhoitusaine, nupoutuskolvi, leikkaustarvikkeet, kannettava ultrauslaite ja vaihtovaatteet.

Sulonen on tuotantoeläinlääkäri, joka työskentelee karjatiloihin erikoistuneen Emovet Oy:n palveluksessa. Hänen työalueensa kattaa koko Pirkanmaan ja kaukaisimmille tiloille on parin, kolmen tunnin ajomatka. Puuttuvia tarvikkeita ei kovin helposti haeta kesken päivän.

­– Minulla on poikkeuksellisen suuri piiri. Esimerkiksi kunnaneläinlääkäreillä työskentelyalueet ovat pääsääntöisesti pienemmät, Sulonen sanoo.

Sittenkin eläinlääkäriksi

Eläinlääkärin ammatti ei ollut Suloselle lapsuuden unelma, vaikka hän lapsesta saakka on eläimistä pitänytkin. Vielä lukiossa hän suunnitteli psykologian opintoja.

– Ajattelin, että eläinlääketieteelliseen on liian vaikea päästä. Sitten muutin mieleni ja päätin, että yritän. Ja pääsin sisään toisella yrittämällä.

Sulonen valmistui eläinlääkäriksi vuonna 2009. Tuotantoeläinten lisäksi hän on erikoistunut alkionhuuhteluun.

– Opintojen alussa en vielä tiennyt, että tuotantoeläimet olisivat minulle se juttu. Koin ahaa-elämyksen Saaren eläinklinikan harjoittelussa. Naudat olivat kivoja.

Pari tilaa päivässä

Sulosen asiakkaita ovat lypsykarja- ja emolehmätilat. Tänään hän käy kahdella lypsykarjatilalla. Se on tyypillinen määrä. Yhden tilakäynnin aikana eläimiä tutkitaan lukuisia, joten aikaakin kuluu useampi tunti.

– Työni on suurelta osin ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Tutkin ultraamalla, ovatko poikineet lehmät palautuneet poikimisesta ja ultraan myös ne, jotka on siemennetty aiemmin. Keskimäärin ultraan päivittäin 20–30 lehmää. Eilen tosin ultrasin 95 eläintä päivässä. Siinä kyllä käsi väsyi.

Lehmien lisäksi Sulonen hoitaa vasikoita. Nupoutusta varten vasikat rauhoitetaan, kipulääkitään ja puudutetaan. Samassa yhteydessä tutkitaan niiden napa ja lehmävasikoiden vetimet. Toisinaan vetimiä on ylimääräisiä mutta vasikalla niiden operointi on vaivatonta.

Tilojen eläintautiriskien hallintaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota, sillä tarttuvat eläintaudit tulevat tilalle todella kalliiksi.

Suunnitelmia ja yllätyksiä

Sulonen on edellisenä iltana laatinut listan tänään tutkittavista eläimistä. Suunnittelussa hän käyttää apunaan Minun Maatilani -sovellusta, josta käyvät ilmi lehmien poikimis- ja siemennysajankohdat.

– Valitsen tutkittavat eläimet ja lähetän listan sähköpostilla tilalle. Toinen vaihtoehto on, että tilalliset valitsevat tutkittavat lehmät itse.

Vaikka päivän kulku on periaatteessa suunniteltu etukäteen, eteen voi tulla välillä yllättäviäkin tilanteita. Hiljattain Sulonen hoiti emolehmän emätinprolapsin, eli esiinluiskahduksen. Tarpeen vaatiessa hän tekee myös leikkauksia.

Hätätilanteissa punnitaan eläinlääkärin ammattitaito ja osaaminen, sillä kollegan apuun ei ole mahdollista turvautua.

– Olisihan se mukavaa, jos ongelmatilanteita voisi miettiä yhdessä jonkun kanssa, mutta käytännössä työssä on pärjättävä yksin.

Eläintautien torjunta tärkeää

Ennen pihattoon siirtymistä Sulonen pesee ja desinfioi kätensä sekä pukee ylleen suojahaalarin, hansikkaat, saappaat ja seminologin essun. Pukeutumiseen käytettävää tilaa kutsutaan tautisuluksi. Se erottaa eläintilan ulkopuolisesta tilasta ja sen tehtävänä on estää tarttuvien eläintautien kulkeutuminen eläintilaan ihmisten mukana.

– Tilojen eläintautiriskien hallintaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota, sillä tarttuvat eläintaudit tulevat tilalle todella kalliiksi. Tarttuvista eläintaudeista salmonella on pahin mutta muistakin kertyy paljon kustannuksia.

Suomessa maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ylimpänä viranomaisena eläintautilain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa. Ruokavirasto puolestaan suunnittelee, ohjaa, kehittää ja valvoo eläintautien vastustamista sekä vastaa eläintauteihin liittyvästä tilastoinnista ja raportoinnista.

Suomessa eläintautitilanne on rauhallinen ja laajoilta epidemioilta on vältytty. Toisaalta tilakokojen kasvaessa myös riskit kasvavat. Suurin tautiriski liittyy tilalle ostettaviin eläimiin. Ostotilanteessa on tärkeää varmistaa, ettei eläimen mukana levitetä myös taudinaiheuttajia.

Sulonen muistuttaa, että tarttuvilta eläintaudeilta suojautuminen on tärkeää etenkin nyt, kun maatilojen kustannukset ovat sodan seurauksena kohonneet.

– Jos toimeentulo on valmiiksi täpärällä, eläintauti voi kaataa koko homman. Eläinlääkärin ja tilallisen yhteinen tavoite on, että lehmät pysyvät terveinä ja lypsävät hyvin.

Lehmän kanssa ei riidellä

Pihatossa ne lehmät, jotka on tänään tarkoitus tutkia, odottavat kytkettyinä lukkoaitaan. Lukkoaita on laite, joka kytkee lehmän automaattisesti, kun se tulee syömään. Tiloilla, joilla lukkoaitoja ei ole, lehmät kytketään parteen köydellä.

– Työ sujuisi huomattavasti hitaammin, jos lehmät tuotaisiin yksitellen minun luokseni. On nopeampaa viedä eläinlääkäri lehmän luo kuin tuoda lehmä eläinlääkärin luo.

Lehmät suhtautuvat tutkimukseen kukin luonteensa mukaisesti, toiset uteliaammin, toiset välinpitämättömämmin. Ultraaminen on niille tuttu toimenpide, eikä eläinlääkärin läheisyys niitä huoleta.

– Lehmät ovat yleensä aika leppoisia ja tottuneita käsittelyyn. Tästä huolimatta pyrin hoitamaan ne aina paikassa, jossa tarpeen vaatiessa on tilaa väistää. Osa lehmistä ei esimerkiksi tykkää siitä, että vieras koskee niiden utareeseen. Tutun ihmisen ne sietävät paremmin.

700-kiloisen eläimen kanssa ei kannata ryhtyä riitelemään.

– Jos lehmä päättää, ettei kosketa, niin sitten ei kosketa.

Päivän viimeistä potilasta vaivaa niin sanottu hiljainen kiima, joka on yksi lehmien yleisimmistä hedelmällisyyshäiriöistä. Eläimen munasarjat toimivat mutta kiiman oireita ei havaita lainkaan tai ne ovat niin epämääräisiä, että siemennystä on vaikea ajoittaa. Sulonen antaa lehmälle kiimapiikin, jonka seurauksena sen pitäisi tulla kiimaan parin päivän kuluessa.

Omalla alalla

Päivä alkaa tältä erää olla pulkassa. Tänään aikataulu piti, mutta aina niin ei käy.

– Pyrin siihen, että pääsisin kotiin viimeistään neljäksi mutta se vaihtelee hirveästi. Vaikka minulla on ne listat ja suurin osa työstäni on rutiinia, en koskaan voi luvata, että olisin tiettyyn aikaan jossain.

Aikataulut saattavat paukkua ja työ on välillä rankkaa mutta Sulonen ei valita. Eikä hän ole koskaan katunut sitä, että lukion jälkeen lähti opiskelemaan eläinlääketiedettä psykologian sijaan.

– Kyllä mä olen oikealla alalla. En keksi, mitä muutakaan tekisin.

Lue myös:

Peppi ja Saga viettivät unelmiensa päivän eläinlääkäriasemalla ja kotieläinpihalla‍

Hoitokuluvakuutuksen saa myös maatiaiskissalle‍