Annikka, 74, pääsi palaamaan unelmien kotiinsa: perusti sen oheen majatalon

Kuinka palaset voivatkin loksahtaa paikoilleen! Kuusi vuotta sitten tuskin kukaan olisi arvannut, että Annikka Heikura, 74, pääsisi vielä palaamaan oletetuista sisäilmaongelmista kärsineeseen kotiinsa. 

Tuolloin varkautelaisnaisen muuttokuorma suuntasi muutaman kilometrin päähän Niittylän vanhasta työläiskorttelista. Niittylässä Annikka oli ehtinyt ihastumaan niin tunnelmalliseen kotiinsa kuin isoon pihaan ja korttelin nostalgiseen tunnelmaan.

– Olin muuttanut Niittylään mieheni kuoleman jälkeen keväällä 2016, Annikka kertoo.

Unelmaansa hän ehti elää vain 1,5 vuotta. Kun Annikan kotitalossa epäiltiin sisäilmaongelmia, rakennus tyhjeni asukkaista.

– Pois muuttaessani sanoin itku kurkussa, että jos vain on mahdollista päästä takaisin, tulen ja heti, Annikka kertoo.

Vaikka hänen uusi asuntonsakin oli periaatteessa ihan ok, Annikka tunsi olevansa koko ajan väärässä paikassa.

– Myös lasten ja lastenlasten vierailut tuntuivat erilaisilta. Niittylässä he olivat tulleet luokseni kuin kotiinsa. Uudessa paikassa he kävivät kuin kylässä, Annikka vertaa.

Ideakilpailun voitto poiki talokaupat

Kun Varkauden kaupunki ryhtyi elvyttämään Niittylän yli satavuotiasta puutalokorttelia, Annikka ja tämän ystävät pistivät tuulemaan. He osallistuivat Vanha Varkaus, uusi suunta -teemalla järjestettyyn ideakilpailuun ­ja voittivat sen.

– Siinä vaiheessa uudet selvitykset ja mittaukset olivat jo kumonneet aiemmat tutkimukset, joiden mukaan Niittylässä olisi sisäilmaongelmia, Annikka kertoo.

Hänen ja hänen läheistensä muodostaman kollektiivin kuplivat ajatukset, kuten taidegalleria, kokous- ja juhlatilat, yhteis- ja privaattiateljee sekä majatalotoiminta, sinetöivät siirron.

Lapsenlapset eivät koskaan lähde pois sanomatta, että mummi, olet rakas.

Vuoden 2022 keväällä Annikka ja hänen ystävänsä ostivat yhden Kissakoskenkadun puutaloista.

– Minulle kysymys oli paitsi unelmieni kotiin palaamisesta, myös elämäni merkittävimmästä sijoituksesta ja omasta panoksestani Vanhan Varkauden pelastamiseksi, Annikka sanoo.

770-neliön kokoinen talo hankittiin hyvin edullisesti.

Majataloidea oli jo vienyt Annikan mukanaan, joten hän lunasti itselleen lopulta kaksi lähes identtisen kokoista asuntoa: toisen kodikseen ja toisen vierashuoneeksi ja majoituskäyttöön.

– Muualta Varkaudesta en olisi saanut reilun 50-neliön kokoisia huoneistoja yhtä edullisesti, Annikka kertoo.

Oma koti täynnä väri-ilottelua

Muutettuaan uudet omistajat lakkasivat käyttämästä koneellista ilmastoa ja avasivat kaikki tiukasti kiinni olleet ilmastoinräppänät.

– Siihen viimeistään loppuivat oletetut sisäilmaongelmat, Annikka sanoo.

Oman kotinsa remontista hän selvisi maalilla sekä hankkimalla uudet keittiönkaappien ovet ja wc:n lavuaarin. Kodin ilme on kirkastunut sitten vuokra-asuntoaikojen.

Koska asunto on nyt oma, keittiön seinät leiskuvat keltaisina. Yhdistetty olo-, makuu- ja työhuone on vihreävoittoinen.

– Lapsenlapseni maalasivat pönttöuunin smaragdinvihreäksi, ja päätyseinän riikinkukkotapetti on mittatilaustyötä.

Annikan huoneistojen käyttökustannukset ovat alhaiset. Kahden asunnon yhtiövastikkeeseen menee vajaat 200 euroa kuukaudessa.

– Me säästämme, koska meillä ei ole käytössämme huoltoyhtiötä, ja teemme kaikki kiinteistöön ja piha-alueeseen liittyvät korjaukset yhdessä ja talkoina, Annikka kertoo.

Remontteja Taideniityksi ristityssä talossa ja tehty ja tehdään pikkuhiljaa. Seuraavaksi suunnitelmissa on maalata suojelukohteen ulkoseinät.

– Periaatteenamme on ollut alusta saakka se, että talon pelastamisesta ja kulttuurikeskuksen pyörittämisestä ei saisi tulla meille hirveästi henkilökohtaisia kustannuksia. 

Yhteinen sauna, kodinhoitohuone ja tilat taiteen tekemiseen

Annikan ei ole tarvinnut mahduttaa omaan asuntoonsa kaikkia arkeen liittyviä elementtejä. Hänen pyykinpesukoneensa ja silitysrautansa löytyvät yhteisestä, myös majoittujien käytössä olevasta, kodinhoitohuoneesta.

– Minä puolestani voin maalata tauluja yhteisateljeessamme. Maalaamiseni oli tauolla edellisessä pienessä asunnossani.

74-vuotias monitoiminainen on vielä aktiivisesti mukana myös työelämässä. Töitään varten hänellä on kaksi erillistä tietokoneen näyttöä. Sukututkimusalustoja tarjoavan MyHeritagen maajohtajana toimiva nainen kertoo vähentäneensä työskentelyään 20 tuntiin viikossa.

– Tämän vuoden puolella olen vastannut vielä blogista, osasta sosiaalista mediaa sekä esimerkiksi auttanut suomalaisasiakkaita sukututkimus- ja dna-ongelmissa. Lisäksi olen osakkaana telemarkkinointiyrityksessä ja teen sen firman hallinnollisia töitä, Annikka kertoo.

Majatalotyyppisestä toiminnasta hän ei ollut haaveillut ennen nykyisen kotitalonsa tarjoamaa mahdollisuutta. Nyt Annikka hoitaa niin Taideniitty-kollektiivin kuin oman huoneistonsa vuokraamiseen liittyviä asioita.

Taideniityssä on kaikkiaan kolme majoitustoimintaan tarkoitettua residenssiä.

– Monet asiakkaamme ovat kyllästyneitä persoonattomiin ketjuhotelleihin ja nauttivat siitä, että vehreälle pihalle pääsee vaivattomasti. Meillä he voivat vaikkapa kylpeä pihasaunan leppoisissa löylyissä ja viettää iltaa pergolassa grillaillen, Annikka kertoo. 

Äitinä suojelija ja aurinko

Taideniityssä kaikki tekevät tarvittaessa kaikkea, mutta puutarha on Annikan ja Eliisa Moilasen reviiriä.

– Minä olen ehkä myös jonkinlainen piällysmies eli pomotan nuorempia, Annikka nauraa.

Kollektiivin jäsenistä Eliisa vastaa myös kokoustiloista, taiteilijaresidenssistä ja hallinnosta. Toni Ledentsa on taidekuraattori ja hoitaa residenssitoimintaa.

– Tyttäreni ja vävyni taas järjestävät tapahtumia ja vastaavat kulttuurituotannosta, sosiaalisesta mediasta ja markkinoinnista, Annikka kertoo.

Nykyisin ei ole juuri päivää, jolloin hän ei tapaisi tytärtään ja tämän puolisoa. Kati ja Teemu Paanasen shamaanirumpuja valmistava Taikalaakso sijaitsee Taideniityn tiloissa.

– Taide ja kulttuuri olivat harrastuksiamme siihen saakka, kun aloimme tehdä rumpuja ammatiksemme neljä vuotta sitten. Nykyisin toimitamme uniikkeja tilaustöitä ympäri maailmaa, Kati Paananen sanoo.

Teemu Paananen vakuuttaa, että tiiviistä yhdessäolosta huolimatta sopu eri sukupolvien välillä säilyy.

– Annikan ja Katinkin välillä kipunoi vain hyvässä mielessä.

Kati Paananen sanoo, että koko Taideniitty-hanke tuskin olisi toteutunut ilman hänen äitiään.

– Yhdellä meistä pitää olla kaikki langat käsissään, ja äidillä on. Hän on uskomaton tyyppi siinä mielessä, miten järki ja tunne kohtaavat. Ja on äiti myös koko meidän perheemme suojelija ja aurinko, Kati kuvailee. 

Päikkärit ovat omaa aikaa

Taideniityn vohveleistaan tunnettu kesäkahvila on 18-vuotiaan Emilian oma projekti.

– Emilia aloitti kahvilan pyörittämisen eri osoitteessa vain 14-vuotiaana, isoäiti kehuu.

Kiitosta Annikalta saavat myös Taideniityn taustavoimat: kollektiivilla on ympärillään laaja verkosto taide- ja kulttuurivaikuttajia.

Historia talossa havisee usein myös vieraiden kertomana. Taideniityssä on käynyt tähän mennessä jo ainakin kaksi talossa syntynyttä vierasta.

– Parhaimmillaan täällä asui sata ihmistä. Ahlströmin tehdas vuokrasi 25-neliön hellahuoneita, jos ainakin toinen vanhemmista oli tehtaalla töissä ja lapsia oli vähintään neljä, Annikka kertoo.

Hän ei hätkähdä vaikka hänen ovelleen ilmestyisi yllätysvieraita.

– Kyllä minä mielelläni esittelen, jos joku haluaa nähdä, kuinka meillä asutaan ja millaisia muita tiloja täällä on käytettävissä.

Yksityisyyttään Annikka vaalii iltapäivisin, päiväunien aikaan.

– Tutkimustenkin mukaan päikkärit lisäävät elinvuosia kolmesta kuuteen, Annikka sanoo.

Myöhemmin päivällä yläkertaan kapuaa usein lapsenlapsia.

– Syksyllä kymmenen vuotta täyttävä Matilda hihkuu jo tullessaan, että, mummi, nyt on näläkä. Ja lapsenlapset eivät koskaan lähde pois sanomatta, että mummi, olet rakas, Annikka kertoo. 

Lue myös:

Teatteriammattilainen perusti kotikyläänsä ranskalaisia tuotteita myyvän kaupan – ”Riski kannatti”

Raili Hulkkonen, 77: ”Jos almanakka on tyhjä, niin sitten minä vasta hepulin saankin!”‍

Sivutoiminen yrittäjyys antoi mahdollisuuden yhdistää rakkauden kohteet: joogan ja vanhat rakennukset‍