Nyt nämä trendit ovat kääntymässä, kun väestö ikääntyy ja globalisaatio hidastuu. Tämän seurauksena talouskehitys tulee poikkeamaan valtavirran ajattelusta usealla tavalla. Reaalikasvu on hidasta, mutta inflaatio ja nimelliskorot nousevat. Julkisen sektorin vajeen rahoittaminen käy hankalammaksi yksityisen sektorin säästämisen vähentyessä, ja pitkien reaalikorkojen noustessa.

Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan kirja-arviossa Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn toteaa, että Goodhartin ja Pradhanin esittämä analyysi ja kritiikki on syytä ottaa vakavasti, vaikka ei samaa mieltä olisikaan.

Erityisen mielenkiintoista on miettiä, miten Goodhartin ja Pradhanin arvioiden toteutuminen vaikuttaisi Suomen talouteen. Suomen talous on yksi eniten globalisaatiosta hyötyneistä maista. Suomen väestö puolestaan ikääntyy nopeammin kuin useimmat verrokkimaat. Pohjimmiltaan Suomen talous on maiden joukossa, joihin globaali väestön ikääntyminen yhdessä hidastuvan globalisaation kanssa vaikuttaa eniten.

Goodhartin ja Pradhanin kaavailemat vaikutukset voivat näin toteutua Suomessa muita maita vahvempina. Seuraukset eivät kuitenkaan olisi yksioikoisia. Suomelle voi nähdä niin myönteisiä kuin kielteisiä skenaarioita.

Synkässä skenaariossa palkkapaineiden nousu heikentää kilpailukykyä, ja Suomen vaihtotaseen vaje paisuu. Samalla ikääntyminen kasvattaa julkisen talouden vajetta, ja korkeat korot nostavat velanhoidon kustannuksia. Suomi menettää asemaansa maailmantaloudessa, edessä on tuskallinen sopeutuminen matalampaan elintasoon.

Myönteisessä vaihtoehdossa työllisyysasteen nousun ja nopeutuvan nimellisen talouskasvun myötä julkinen talous tasapainottuu. Tuotantoa palaa takaisin, kun työvoima kallistuu maailmalla, ja yritykset panostavat tuottavuutta lisääviin investointeihin. Viennin hintakilpailukyky sopeutuu reaalitekijöiden edellyttämälle tasolle. Tätä auttaa globaalisti kohoava inflaatio, ja Suomen lähtötilanteessa varsin tasainen tulonjako, minkä vuoksi palkkoihin ei kohdistu niin suurta painetta kuin monissa muissa maissa.

Goodhartin ja Pradhanin teesi pidemmän ajan trendien merkityksestä on tärkeä. Monesti näiden trendien vaikutukset eivät kuitenkaan toteudu vähitellen, vaan rysäyksellä esimerkiksi kriisien seurauksena. Koronapandemian aiheuttama kriisi ei kuitenkaan todennäköisesti ole se, joka vielä laittaisi suuren trendikäänteen vaikutukset liikkeelle. Se voi olla edessä vuosikymmenen päästä, jos kirjailijat ovat oikeassa.

Talouspolitiikalla voidaan vaikuttaa, mihin skenaarioon päädytään. Suomessa ikääntymiseen tuomat vaikeudet on ymmärretty varsin hyvin, ja tarvittavat toimet pohjimmiltaan tiedossa. Sen sijaan viennin merkityksestä, kilpailukyvystä ja investointien edellytyksistä kannettava huoli on vähemmälle huomiolle. Jos Goodhart ja Pradhan ovat oikeassa, jälkimmäisiin joudutaan palaamaan, jos ei muutoin, niin ajan myötä pakon sanelemana.