Yhdysvaltain liittovaltio velkaantuu monta kertaa nopeampaa vauhtia kuin Suomen valtio. IMF:n vertailukelpoisten lukujen perusteella Yhdysvaltain julkisen sektorin rakenteellinen vaje oli vuonna 2023 8,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja sen ennakoidaan olevan vielä parin vuoden päästäkin noin seitsemän prosenttia. Suomessa julkisen sektorin rakenteellinen vaje pyörii parin prosentin tuntumassa.

Yhdysvaltain velkaantumisvauhdista kantavat enemmälti huolta lähinnä ekonomistit, jos hekään. On kuitenkin ilmiselvä, että nykymallilla Yhdysvaltain julkinen talous on täysin kestämättömällä pohjalla.

Nykytilanteesta tulee mieleen, miten pari vuosikymmentä sitten ekonomistit, minä mukaan lukien, olivat huolissaan Yhdysvaltain velkaantumisvauhdista. Ekonomistit puhuivat suuresta vaihtotaseen vajeesta, ja pohtivat skenaarioita, miten tilanne tulisi ratkeamaan. Tätä kesti vuosia, ja muista kerrankin, kun esitelmän jälkeen sain kiitosta, että en puhunut siitä Yhdysvaltain vaihtotaseen vajeesta.

Finanssikriisin lopulta iskettyä kävi hyvin ilmi, että ekonomistien viestit eivät olleet menneet perille. Tuntui siltä, että finanssikriisi oli tullut aivan puskan takaa, vaikka makrotalouden tasapainon näkökulmasta tällaista mahdollisuutta oli pohdittu kyllästymiseen saakka. Tämä ei mitenkään rohkaise pohtimaan, mitä nykyisestä Yhdysvaltain rahoitusepätasapainosta seuraa, mutta teen sen silti.

Nykytilanne on erilainen kuin ennen finanssikriisiä, koska velkaantuja on Yhdysvaltain julkinen sektori. Yhdysvaltain talouden rahoitustasapaino näyttää siltä kuin maa olisi taantumassa, vaikka taloudella on mennyt hyvin. Normaalisti suuri julkinen vaje olisi syntynyt osin taantuman seurauksena joko niin sanottujen automaattisten vakauttajien (verotus, tulonsiirrot) ja elvytystoimien seurauksena. Talouden elpyessä vaje pienenisi itsestään. Nyt suhdannehelpotusta ei ole luvassa.

Miten tilanne siis ratkeaa? Mietitään muutama vaihtoehtoinen skenaario.

Myönteisimmässä skenaariossa suuret panostukset vihreään siirtymään ja muualle talouteen laittavat alulle talouskasvua, kohentavat talouden potentiaalia, joka ajan myötä auttaa tasapainottamaan julkisen talouden. Huoli velkaantumisesta on siis turha, koska talouden tuleva kasvu on paljon suurempi kuin nyt kuvitellaan. Mitä ilmeisemmin tässä skenaariossa myös korkotaso tulee olemaan maltillinen huolimatta odottamattoman vahvasta talouskasvusta.

Keskimmäisessä skenaariossa velkaantumistahtiin herätään, ja vajetta aletaan pienentää. Tämä mahdollistaa matalammat korot, mikä tukee yksityistä kysyntää ja pienentää talouspoliittisen kiristyksen vaikutusta. Finanssipolitiikan kiristäminen painaa kuitenkin kasvua keskipitkällä aikavälillä.

Kielteisin skenaario puolestaan on se, että talous painuu taantumaan, ja vaje kasvaa suhdanneluontoisesti entisestään. Tämä heikentää luottamusta liittovaltion taloudenpitoon, korot nousevat, ja talous ajautuu pahaan ahdinkoon. Tällä voisi olla kauaskantoisia seurauksia, koska Yhdysvaltain valtion velkakirjat ovat maailman finanssimarkkinoiden ankkuri. Kyseessä olisi koko maailmantaloutta koetteleva kriisi.

Mitä pitempään velkavetoinen kasvu jatkuu, sitä suuremmiksi ongelmat muodostuvat. Tällä erää on silti mahdotonta sanoa, milloin nuo ongelmat kärjistyvät, vai vältetäänkö ne tällä kertaa. Voimme ainoastaan todeta, että Yhdysvaltain talouden rahoitustasapaino on tällä erää huonolla mallilla, eikä kenenkään pitäisi yllättyä, jos se jonain kauniina päivänä tulee aiheuttamaan suuria ongelmia niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa.