Historiasta ei juuri löydy esimerkkejä siitä, että keskuspankki keventää politiikkaansa talouden ollessa elpymässä. Taustalla on tällä kertaa poikkeuksellinen inflaatiosykli, ja juuri inflaation hidastuminen mahdollistaakin korkojen laskun siitä huolimatta, että nyt näköpiirissä ei ole aiempien koronlaskusyklien tapaan taantumaa. Inflaation odotetaan vähitellen hidastuvan parin prosentin tuntumaan, jos kohta tällä erää varmuutta tästä ei ole.

Isossa kuvassa euroalueen talouden odotetaan siis yleisesti kehittyvän lähivuosina tasapainoisesti mitä tulee talouskasvuun, inflaatioon ja työttömyyteen. Tältä pohjalta voisi odottaa myös koron laskevan vähitellen tasapainotasolle. Pitäisi vain tietää, mikä tuo taso on.

Tämänhetkinen markkinoiden hinnoittelu, jossa euribor-korkojen hinnoitellaan laskevan 2,5-3,0 prosentin tasolle parin seuraavan vuoden aikana, on tasapainokorosta tehtyjen arvioiden ylälaidalla. Tämä on sinällään perusteltua, koska inflaation hidastuminen on yhä epävarmaa.

Lisäksi finanssipolitiikka on ollut hyvin elvyttävää. Euroalueen maiden julkinen vaje yhä erittäin suuri. Tämän huomioiden talouden kuva ei ole niin tasapainoinen kuin pelkän talouskasvun, työttömyyden ja inflaation perusteella näyttäisi.

Nykyodotuksia suurempi korkojen lasku edellyttäisi finanssipolitiikan kiristymistä, inflaation nopeampaa hidastumista tai talouden ennustettua heikompaa kehitystä. Tai kaikkia näitä. Itse ottaisin vaihtoehdon, jossa finanssipolitiikka kiristyy, ja hillitsee näin inflaatiota, minkä seurauksena saisimme matalammat korot ja vahvemmat yksityiset investoinnit.