Globaalin työnjaon myötä leijonanosa markkinoille tuotetusta arvosta syntyy rajat ylittävissä arvoketjuissa. OECD:n arvion mukaan noin 70 % kaupankäynnistä liittyy näihin arvoketjuihin, joissa palvelut, raaka-aineet, osat ja komponentit muodostuvat lopputuotteeksi tai palveluksi.

Keskustelu toimitusketjujen lokalisaatiosta, eli keskittämisestä lähemmäs kohdemarkkinoita, tuntuu olevan monen yrityksen agendalla. Ketjua hankinnasta tuotannon kautta asiakkaalle halutaan tiivistää ja tähän tiivistämiseen liittyy myös kumppaniverkoston fokusointia. Toimitusvaikeuksien rasittamassa ympäristössä yritykset joutuvat myös pohtimaan sitä, keille asiakkaille myydään eli valitsemaan tärkeistä asiakkaista tärkeimmät kumppanit. Yhtä kaikki, kyse on strategisesta pohdinnasta toimitusketjujen ympärillä. Samalla lienee syytä todeta, että toimitusketjujen muokkaaminen ei ole nopea toimenpide eikä liene realismia ajatella, että globaali työnjako purkautuisi tässäkään talouden turbulenssissa.

Vastuullisuutta toimitusketjujen kautta

Toimitusketjujen sosiaaliset ja hallinnolliset ulottuvuudet (mm. ihmisoikeudet, työlainsäädäntö) ovat olleet suomalaisten yritysten agendalla jo pidemmän aikaa. Nyt tutun ESG-akronyymin ympäristölliset elementit näyttävät nousevan entistä vahvemmin toimitusketjujen näkökulmasta agendalle. Yritysten oman vastuullisuuspohdinnan rinnalle on vahvasti noussut toimitusverkoston ”vastuullisuusjalanjälki” ympäristövaikutusten näkökulmasta. Kysymys on toisaalta siitä, miten yritys voi edistää toimitusketjun kautta vastuullisuutta ja toisaalta siitä, että yrityksen tarjoamat toimitusketjuissa muodostuvat ratkaisut ja tuotteet ovat vastuullisia. Tässä lienee myös kilpailuedun paikka korkean teknologian ja kehittyneen talouden infrastruktuurin ympäristössä toimiville yrityksille.

Tehokkuutta ja kestävyyttä toimitusketjuihin digitalisaatiolla

”Koronakitka” osoitti digitalisaation ja sähköisen asioinnin tärkeyden. Sulkutilojen vaikutus olisi ollut epäilemättä massiivisempi 2000-luvun alussa. Korona antoi sysäyksen olemassa olevien ratkaisujen hyödyntämiselle ja samalla uusien digitalisaatioaloitteiden kehittämiselle. Digitalisaation haasteena tuntuu olevan ratkaisujen pirstaleisuus ja standardien puute. Ratkaisut ovat yksittäin erinomaisia, mutta palvelevat vain pientä osaa toimitusketjusta, eivätkä ratkaisut keskustele keskenään. Keskustelua käydään siitä, mikä standardi tai ratkaisu tulee yleistymään eli mikä on se ”voittava hevonen”. Datan liikkuvuuden ja liitettävyyden näkökulmasta yhtenä avaimena ovat API:t. API-kyvykkyyksiin kannattaa kiinnittää huomiota sekä yrityksissä että pankeissa.

Toimitusketjujen elinkelpoisuus jalustalle

Toimitusketjujen kriittisessä tarkastelun osana yritykset haluavat varmistaa liiketoimintansa kannalta tärkeiden toimitusketjujen elinvoimaisuuden. Osa yrityksistä aloitti kriittisten toimitusketjujen vahvistamisen ja varmistamisen jo ensimmäisenä koronakeväänä. Ruosteisia ketjuja voidellaan rahoitusjärjestelyillä (esim. toimittajarahoitus, saatavarahoitus), joissa toimitusketjun likviditeetti lisääntyy ja sen myötä ketjussa olevien yritysten elinvoimaisuus paranee. Toimitusvaikeudet ketjuuntuvat toimitusketjuissa ja parantuva käyttöpääomatilanne mahdollistaa mm. varastojen ylläpidon ja sen myötä paremman toimitusvarmuuden.