Inflaatio on hidastunut lähelle tavoiteltua ilman, että taloudet olisivat laajalti vajonneet taantumaan kiristyneen rahapolitiikan vuoksi. Lähellä ei ole sama kuin maalissa.

Keskuspankkiireilla on näin miettimistä vielä aiemmissakin ongelmissa. Nyt alullaan olevat tullien korotukset ovat lisäämässä murheita. Miten reagoida tullien korotuksiin nykytilanteessa?

Tullien laaja vastavuoroinen korottaminen johtaisi hintojen nousuun ja heikompaan talouskehitykseen. Mikäli keskuspankit vastaisivat mahdollisiin tullien korotuksiin keventämällä rahapolitiikkaa, vaikutukset olisivat väistämättä inflaatiota nostavia.

Kevyttä rahapolitiikkaa vastaan puhuu erityisesti se, että inflaatio ei ole vielä maalissa. Inflaation kiihtyminen uudestaan voisi nostaa inflaatio-odotuksia pidempiaikaisesti, eikä inflaatio enää helpolla palaisikaan tavoitetasolle. Puhumattakaan siitä, että tilapäiselläkin inflaation kiihtymisellä voi olla laajoja yhteiskunnallisia seurauksia.

Ben Bernanke kuvaa hyvin kirjassaan ”21st Century Monetary Policy” 1960-luvulla alkanutta prosessia, mikä johti stagflatoriseen kehityksen 1970-luvulla. Rahapolitiikassa tehtiin lukuisia virhearvioita, joihin kuului myös se, että kuviteltiin inflaatiopaineiden hellittäneen ennen kuin näin olikaan.

Mikä on suurin riski rahapolitiikalle? Historian valossa liian korkea inflaatio on tuottanut selvästi suurimmat kustannukset, joten tässä mielissä vastaus vaikuttaa varsin selvältä.

EKP:n Philip Lane on puhunut kultaisesta keskitiestä. Se on varmaan aivan hyvä lähestymistapa. Epävarmuus on suurta niin aiempien kuin tulevienkin tapahtumien jäljiltä. Nykytilanteessa kuvitelma siitä, että tulevasta olisi sellaista tietoa, jolla keskuspankkiiri voi nojautua yhteen suuntaan ja unohtaa riskijakauman toisen hännän on suuri virhe. Historian valossa varmaan päälle pelaava keskuspankkiirin on syytä korostaa inflaatioriskejä.