Suhdanteet voivat paksusti, ja saman menon jatkuessa korkojen nousu lähestyy väistämättä. Mihin ne korot ovat oikein menossa? Pitäisikö huolestua vai ei? Millä tavoin EKP voisi auttaa huolestunutta?
EKP:n pääjohtaja Mario Draghi toisti tammikuun kokouksessa vanhan viestin, että korkoja ei nosteta vielä hyvään aikaan syyskuussa loppuvan arvopapereiden osto-ohjelman jälkeen.
Rahoitusmarkkinoilla asuntovelallisille tutun 12 kuukauden euribor-koron hinnoitellaan nousevan noin puoleen prosenttiin vuoden 2019 loppuun mennessä ja jatkavan vähitellen noin kahteen prosenttiin ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä.
Olisiko tuohon markkinoiden arvioon luottamista, tai kuka nyt ylipäätään voisi paremmin tietää?
Talouden käänteiden ennustaminen on tunnetusti hankalaa puuhaa. Markkinatkin hinnoittelevat tulevaisuuden tapahtumia joka sekunti hieman eri tavoin. Joskus markkinoiden korko-odotukset muuttuvat lyhyelläkin aikavälillä reilusti.
Tulevan korkotason arvioiminen on tällä erää tavanomaista vaikeampaa. Liikkeelle lähdetään miinuskoroista, ja finanssikriisin jälkeisessä digitalisoituvassa maailmassa tulevien kasvutrendien arvioiminen on aiempaakin vaikeampaa. Normaalista korkotasosta on suurempi epävarmuus.
Pidemmän ajan keskimääräisen kehityksen arvioiminen voi silti olla helpompaa kuin tietyn ajankohdan korkotason ennustaminen. Tässä auttaa myös EKP:n vakaa sitoutuminen hieman vajaan kahden prosentin inflaatiotavoitteeseen.
EKP on onnistunut tavoitteensa saavuttamisessa keskimäärin varsin hyvin. Euroajan keskimääräinen prosentin inflaatio on varsin lähellä tavoitetta, eikä juuri kannata epäillä, etteikö se tulevaisuudessakin pääsisi osapuilleen tavoitteeseensa.
Tulevaa korkotasoa on pohdittu laajastikin eri tahoilla. Itse pitäisin runsaan pitkän ajan keskiarvolle 2-3 prosentin haarukkaa kohtalaisena arvauksena hieman euribor-korosta riippuen.
Oma käsitykseni on siis korkeampi kuin markkinat hinnoittelevat tällä erää. Monen mielestä muutaman prosentin markkinakorkojen taso ei ehkä tunnu kummoiselta. Täytyy silti muistaa, että kun miinukselta lähdetään ja keskimäärin lähemmäksi kolmea päädytään, niin välillä voidaan käydä 5 – 6 prosentin tasolla. Silloinkin, kun kehitys on normaaleissa puitteissa.
Yhdysvalloissa keskuspankki julkaisee kunkin johtoryhmän jäsenen näkemyksen tulevista koroista. Keskuspankkijohtajienkin näkemykset elävät sitä mukaa kun kuva taloudesta muuttuu. Markkinoilla näitä näkemyksiä seurataan tarkkaan, mutta ei suinkaan niellä purematta. Markkinahinnoittelu voi poiketa selvästi keskuspankkiirien odotuksista.
Keskuspankki julkaisee myös johtajien käsityksen pitkän ajan korkotasosta. Valtaosa uskoo ohjauskoron olevan keskimäärin 2,75-3,00 % pidemmän päälle. Vastaava tieto myös EKP:n johdon ajatuksista olisi kieltämättä nykytilanteessa mielenkiintoinen.
Oman EKP:n ohjauskoron pidemmän ajan tasoa kuvaavan pallukkani laittaisin kenties 2,5 %:n tasolle. Euriborit olisivat sitten hieman tätä korkeampia.
Lue myös: Maksullinen korkokatto vai turvaa säästöistä? Löydä sinulle sopivin tapa varautua korkojen nousuun
Kirjoittaja Reijo Heiskanen on OP Ryhmän pääekonomisti. Hänellä on pitkä kokemus ekonomistina makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden parissa. OP Ryhmän pääekonomistina hän on toiminut vuodesta 2010.
Lisää aiheesta
Aiemmat kirjoitukset
- Talouspoliittisten uudistusten tekemisen taito ja ekonomistivitsi
- Nousevat tullit lisäävät inflaatioriskejä – keskuspankkien syytä olla varuillaan
- Mitä tehdä, jos Yhdysvallat uhkaa nostaa tullimaksuja – keep calm and negotiate
- Tämän vuoksi Suomeen syntyi lyhyisiin korkoihin perustuva asuntolainamarkkina
- Väestön kehityksen ennustaminen on yhtä hankalaa kuin taloudenkin