Toimitusketjujen vastuullisuuden hallinta on yksi merkittävimmistä vastuullisuushaasteista niin globaaleille kuin suomalaisille yrityksille. Varsinkin korkeissa riskimaissa hallinnan merkitys korostuu, kun lainsäädäntö on puutteellista ja läpinäkyvyys lähes olematonta. Siksi yritykset voivat joutua ESG-näkökulmasta sekä maineriskiin että myös liiketoiminnallisesti riskialttiimpaan asemaan. Halusimme syventää ymmärrystämme siitä, millaisia vastuullisuuteen liittyviä periaatteita, käytäntöjäja haasteita nimenomaan suomalaisilla pörssilistatuilla yrityksillä on toimitusketjuissaan. Melina Pinomaa tutki asiaa puolestamme pro gradu -työssään ja kirjoittaa tutkimustuloksistaan tässä.

Tutkimus keskittyy päivittäistavarakauppaan sekä metsäteollisuuteen. Tutkielmassa haastateltiin useampaa yritystä sekä henkilöä kummaltakin toimialalta. Tavoitteena oli muodostaa vertaileva yhteenveto näistä kahdesta toimialasta, niiden parhaista käytänteistä sekä toimialakohtaisista haasteista.

Tutkimustuloksista voidaan vetää yhteen kolme päälöydöstä. Ensinnäkin, kummankin toimialan kohdalla periaatteiden ja käytänteiden merkitys on ymmärretty hyvin. Etenkin sijoittajilta ja asiakkailta tuleva paine vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä periaatteita yritykset ottavat käyttöönsä. Esimerkiksi kasvava kysyntä sertifioiduille tuotteille on vaikuttanut siihen, että päivittäistavarakaupat ovat lisänneet näiden tuotteiden määrää valikoimissaan.

Toiseksi, periaatteiden ja käytänteiden jalkauttamisessa oli huomattavia toimialaeroja. Esimerkiksi metsäyhtiöt ovat onnistuneet hyvin integroimaan vastuullisuusmittareita työntekijöiden kannustinjärjestelmään verrattuna päivittäistavarakauppaan. Sen sijaan päivittäistavarakaupassa hyödynnetään kollektiivista ostovoimaa paremmin kuin metsäteollisuudessa. Yhtenä isona syynä tässä on amfori BSCI-järjestelmä, jonka ansiosta tavarantoimittajien auditointituloksia voidaan jakaa useamman ostajan kesken, mikä säästää huomattavasti resursseja sekä aikaa.

Kolmas löydös on se, että yritysten kohtaamat haasteet näyttävät olevan lähes samat riippumatta toimialasta. Suurimpia haasteita ovat esimerkiksi aktiivinen sidosryhmäjohtaminen sekä auditointi. Aktiivisessa sidosryhmäjohtamisessa yritykset pyrkivät ennakoivasti löytämään mahdolliset rikkomukset. Todellisuudessa sidosryhmäjohtaminen päätyy olemaan enemmän reaktiivista, jos yritys ehtii joutua eri sidosryhmien silmätikuksi ilmi käyneen rikkomuksen vuoksi. Auditoinnissa sen sijaan ulkopuolinen taho tarkistaa, täyttääkö tavarantoimittaja sille asetetut kriteerit. Haasteeksi nousee se, että ulkopuolisten tahojen laatu vaihtelee huomattavasti.

Vaikka tutkimus keskittyi kahteen toimialaan, löydökset tarjoavat sijoittajille lisää tietoa hankintaketjun vastuullisuuden tärkeistä osa-alueista toimialasta riippumatta. Lisäksi toimialakohtaiset periaatteet, käytänteet sekä haasteet tarjoavat suunnan, mihin keskittyä hankintaketjujen vastuullisuuden kehitystyössä.

Lähteet:

United Nations Global Compact Website, 2016 [siteerattu 3.8.2018]. The state of sustainable supply chains: building responsible and resilient supply chains. Saatavilla: https://www.unglobalcompact.org/take-action/leadership/integrate-sustainability/roadmap/supply-chain‍

Finnish Business & Society, 2016 [siteerattu 3.8.2018]. Sustainability in Finland 2016: Practices, challenges and beyond. Saatavilla: http://www.fibsry.fi/images/Summary\_2016.pdf‍

​