Sijoitusmarkkinoita tiiviisti seuraavat eivät ole voineet viime viikkojen aikana välttyä huomaamasta, miten uutisointi talous- ja markkinanäkymää varjostavista uhkatekijöistä on kasvanut. Mörköjä tuntuu nousevan esiin maailman joka kolkasta, talouden eri alueilta ja milloin miltäkin markkinalta. Kipuilua on nähty niin globaalien kuin paikallistenkin tekijöiden suhteen.

Koronapandemian moninaiset seuraukset ovat johtaneet maailmanlaajuisiin tuotanto- ja logistiikkaketjujen häiriöihin, joihin ei näy nopeaa helpotusta. Yritykset pyrkivät parhaansa mukaan vastaamaan talouden avautumisen ruokkimaan kysyntään, mutta samalla taistelemaan kustannuspaineita ja tuotantohaasteita vastaan. Sopivan työvoiman löytämisessäkin on enenevissä määrin vaikeuksia.

Inflaation kiihtymisestä on kannettu huolta jo pidempään, mutta hintakehitys on yllättänyt tänä vuonna toistuvasti nopeudellaan ja nostanut niskakarvoja yhä laajemmin pystyyn. Energiamarkkinoiden myllerrys on lisännyt bensaa liekkeihin ja raju hintojen nousu alkaa näkyä aiempaa selvemmin niin kuluttajien lompakoilla kuin yritystenkin toiminnassa.

Inflaatioriskit ovat lisänneet kierroksia keskuspankkien rahapolitiikan normalisointikeskusteluun ja äänenpainot politiikan aiempia arvioita väkinäisempään kiristämiseen ovat lisääntyneet. Moni on huolissaan, että keskuspankit ovat jo auttamatta takamatkalla hintavakaustavoitteissaan, mikä pakottaisi keskuspankkiirit lopulta painamaan paniikkinappulaa.

Alueellisemmista murheista Kiinan kiinteistösektorin tila on noussut nopeasti framille etenkin, kun Aasian talousmahdin aktiviteettitasot ovat muutenkin jäähtyneet nopeasti viime kuukausina. Kiinteistöjätti Evergranden ongelmat ovat palauttaneet vauhdilla mieleen myös muut Kiinan rakenteelliset kipupisteet.

Yhdysvalloissa demokraatit ovat hallinnon värisuorastaan huolimatta kompuroineet velkakaton noston kanssa ja huoli valtion maksuhäiriöstä on nostettu jälleen äkisti pintaan.

Geopolitiikassa eripura erityisesti Kiinan ja länsimaiden välillä on jatkunut. Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen kauppasodankin osalta on kuultu jälleen kärjistymisen merkkejä, eikä suurvaltasuhteita voinut aiemminkaan lämpimiksi kuvailla.

Murheiden lista on pitkä, mutta näkymät eivät onneksi ole ihan näin lohduttomat.

Sijoittajan hyvä pitää katse omassa sijoitushorisontissaan

Hermoilu on luonnollinen osa markkinoiden perusluonnetta ja pitkän positiivisen jakson jälkeen melkeinpä vääjäämätöntä. Lukuisista uhkakuvista huolimatta markkinoiden usko pidemmän aikavälin näkymään on säilynyt viimeisimmistä säröistä huolimatta varsin eheänä, ainakin toistaiseksi.

Osakemarkkinat ovat yhä lähellä kaikkien aikojen huipputasoja ja usko tuloskasvun jatkumiseen on yhä vahvaa. Korkomarkkinoilla inflaatio-odotukset ovat pysyneet aisoissa ja korkoliikkeet verrattain rauhallisina. Yrityslaina‍- tai valuuttamarkkinoillakaan ei ole nähtävissä hätäilyä.

Talouden fundamenttitekijät ovat edelleen hyvällä tolalla ja pohjavire positiivinen. Kasvuluvut pysyttelevät vielä pitkään historiallisesti tarkasteltuna vahvoina ja taloudella on vielä runsaasti tilaa kiriä kiinni koronakriisin aiheuttamaa romahdusta. Moni nyt nähdyistä haasteista on seurausta ennemminkin turhan äkillisestä toipumisesta kuin pitkän aikavälin rakenteellisista ongelmista.

Stagflaatiota, eli samanaikaista talouden supistumista, korkeaa työttömyyttä ja nopeaa inflaatiota, on alettu väläyttelemään kohtalaisen kevyin perustein, mutta stagflaatio perinteisessä muodossaan näyttää hyvin kaukaiselta ajatukselta.

Lyhyen aikavälin riskitekijöille ei pidä ummistaa silmiään, mutta pitkäjänteisen sijoittajan on hyvä pitää katseensa pääasiassa sijoitushorisonttinsa määrittämässä perspektiivissä ja siinä, miltä maailma näyttää tämän horisontin puitteissa.