Pandemia, sota, ilmastonmuutos. Ajatuksia vaikeiden aikojen esihenkilötyöhön

Nina Mellin

Koronapandemia ei ehtinyt vielä laantua, kun käsillä on uusi kriisi. Ukrainan sota ja sen aiheuttamat inhimilliset kärsimykset huolestuttavat, pelottavat ja kuormittavat. Miten voimme auttaa työkavereita haastavina aikoina?

Teksti Nina Mellin, Head of Agile Coaching, OP Osuuskunta
Kuva Tero Mellin
Julkaistu 3.3.2022

Kirkkaasti paistava kevätaurinko on täydellinen vastakohta synkille uutisille Ukrainasta. Moni on järkyttynyt sodan syttymisestä Euroopassa. Ukrainalaisten kokemat kärsimykset ja pelko koskettavat syvästi myös meitä, jotka seuraamme voimattomina kauempaa kantautuvia uutisia. Vaikka omaa tilannettamme on mahdotonta verrata ukrainalaisten kokemuksiin, moni kokee tempautuneensa mukaan epätodelliseen uuteen aikakauteen. Yleistä ilmapiiriä leimaa pelko ja huoli tulevasta.

Työssäkäyvä väki oli jo ennen tätä kriisiä tavallista kuormittuneempaa pitkittyneen koronapandemian ja siihen liittyvien rajoitustoimien jäljiltä. Samoin ilmastonmuutoksesta on kannettu jo pitkään huolta, ja näihin murheisiin saatiin lisää pontta alkuviikosta, kun ilmastopaneeli IPCC julkaisi yhä pessimistisemmän raporttinsa. Vaikka synkimmät uutiset eivät koskettaisikaan konkreettisesti meidän arkeamme juuri tänään, työpaikalla käydään tällä hetkellä läpi monenlaisia tunteita ja huolia.  

Voin kuvitella, että moni esihenkilö on minun laillani hämmentynyt omassa työssään. Miten kohdata nämä haastavat ajat? Arvelen, että esihenkilön lisäksi kuka tahansa työkaveri voi olla avuksi muille.

  1. Kuuntelu. Monet tarvitsevat nyt juttuseuraa ja kuuntelijaa. Jo se, että olet läsnä ja kuuntelet ihmisten murheita, voi auttaa heitä tänään.
  2. Lempeys. Kun ihmisten ajatukset ovat maailman ikävissä tapahtumissa, he eivät ehkä ole parhaassa työvireessä. Kerro heille, että se ei nyt haittaa. Toisista huolehtiminen on inhimillistä, emmekä me ole robotteja. On normaalia, että ihmisten työvire vaihtelee - varsinkin tällaisina aikoina.
  3. Kiireettömyys. Jos ihmiset haluavat jutella mieltään painavista huolista palaverin alkuun, käyttäkää siihen aikaa. Keskusteleminen helpottaa.
  4. Ymmärtäminen. Ihmiset reagoivat tilanteeseen eri tavalla. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Hyväksy jokaisen oma tapa käsitellä asiaa.
  5. Henkireikä. Toisaalta jotkut saattavat keskittyä mielellään töihin, jotta ei tarvitse koko ajan miettiä ikäviä uutisia. Joskus jonkun asian intensiivinen tekeminen yhdessä voi auttaa.
  6. Välittäminen. Jos jonkun ajatukset vaikuttavat tosi synkiltä, seuraa tilannetta. Jos tilanne yhtään pitkittyy, etsikää yhdessä apua esimerkiksi työterveyshuollosta.
  7. Auttaminen. Onko mitään mitä voit esihenkilönä (tai työkaverina) tehdä tilanteen helpottamiseksi? Sitä kannattaa kysyä.

Huolehdi myös omasta jaksamisestasi. Ole erityisen armollinen itsellesi näissä asioissa:

  • Sinulla ei tarvitse olla vastauksia, riittää että kuuntelet.
  • Et ehkä itsekään ole parhaassa vireessä. Se on OK.
  • Aina ei löydä sanoja. Minusta on tärkeintä olla läsnä, hiljaisuuskin voi joskus palvella.
  • Sinun ei tule olla toista viisaampi. Parempi olla vain ihminen ihmiselle.
  • Tutkaile oman kuormittumisesi tasoa ja pyydä tarvittaessa apua. Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin.

Vaikka synkät mietteet yrittävät ottaa meitä valtaansa, niiden mukaan ei tarvitse lähteä. Tänään ei tarvitse ottaa työn alle huomisen murheita, joihin ei voi vielä vaikuttaa. Epävarmoissa olosuhteissa ihmisen mieli osaa kuvitella, vaikka minkälaisia kauhuskenaarioita. Koska olemme itse luoneet nämä ajatukset, ne tuntuvat todelta. Varsin mahdollista kuitenkin on, että tapahtuu jotain muuta – ehkä jotain sellaista, jota emme osanneet alun perin kuvitella.

Mitä sitten voimme tehdä? Uutisia kannattaa lukea vain sen verran kuin pystyy ottamaan vastaan. Tauot murheista tekevät hyvää, uutisvirtaan ei ole hyödyllistä imeytyä kokonaan. On hyvä tehdä myös mukavia asioita, jotka auttavat jaksamaan ja tuovat voimia muiden tukemiseen. Esimerkiksi harrastukset ja vapaa-ajan projektit voivat viedä mietteet hetkeksi muualle.

Monen mielestä on varmasti raskasta, kun ei voi itse vaikuttaa kaikkiin maailmalla tapahtuviin kauheuksiin. Vaikka emme aina voi estää pahaa, voimme tuoda maailmaan enemmän hyvää. Joku tekee sitä osallistumalla avustusjärjestön toimintaan, joku toinen taas keskittyy hoivaamaan läheisiään. Keskittymällä arkisiin asioihin kytkeydymme tähän päivään – ja sitä kautta voimme lisätä hyvää omassa vaikutuspiirissämme. Pienistä puroista muodostuvat lopulta suuret joet.

Kirjoittaja Nina Mellin työskentelee OP:n keskusyhteisössä Agile Coachien esihenkilönä.