Tuo lakoninen kommentti on todellinen lause, jonka kuulin eräässä valmennuksessa. Tilanteessa se kuvasi enemmän kyseisen ihmisen ajattelumaailmaa, mutta valitettavasti monessa työyhteisössä tuollainen ajattelumalli on vallitseva ajattelumalli. Jos työyhteisö ei ole psykologisesti turvallinen eikä mitään saa tuoda esille, miten mikään voisi muuttua?  

Uusien työntekijöiden ideat ja osaaminen tulisi hyödyntää kehityksen tukena. Valitettavan usein yrityskulttuuri nielee nuo ideat seiniinsä ja sama toimintatapa jatkuu. Psykologinen turvallisuus ei ole pelkkää puhetta, se on myös tekoja.  

Mistä psykologinen turvallisuus koostuu? 

Psykologisen turvallisuuden rakennusaineina voidaan pitää hyvän työyhteisön perusrakenteita. Perusrakenteissa määritellään yhteiset pelisäännöt, selkeät roolit ja selkeät tavoitteet. Kun perusrakenteet ovat kunnossa, tulisi yhteisön tulla tämän lisäksi tietoiseksi yrityksessä määritellystä ihmiskuvasta.  

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten teillä itseasiassa ajatellaan asiakkaista, työkavereista, sidosryhmistä? Mitä kieltä käytetään ja miten toisista ihmisistä puhutaan?

Kuinka moni tunnustaa, että ei ole koskaan ajatellut, miten työpaikalla puhutaan ihmisestä? Se kannattaa, sillä ihmiskäsityksen tietoinen ajatteleminen altistaa avoimelle vuorovaikutukselle ja edistää aktiivista kuuntelua. Nämä molemmat ovat edellytys psykologiselle turvallisuudelle. Tällaisissa työyhteisöissä annetaan helposti myös palautetta ja kiitosta – jopa avointa tunnustusta hyvästä työstä.   

Kun työyhteisön ihmiskäsitys on positiivinen, se lisää aitoutta, kiitollisuutta ja kenties jopa nöyryyttä.  Kuulostaa helpolle, eikö? Miksi psykologinen turvallisuus ei sitten toteudu jokaisessa työpaikassa? Monesti jäljet sylttytehtaalle johtavat virheisiin ja siihen, miten ne on käsitelty.  

Eräässä työpaikassani tein virheen. Tunnustin sen nöyrästi esihenkilölleni ja esihenkilö kiitti, että olin hoitanut asian niin reilusti. Viimeiseksi hän sanoi; ”Kyllä virheen voi tehdä kerran, kunhan otat tästä nyt opiksesi ja et tee sitä toiste.” Minä lupasin, että en tietenkään ja opin tästä ja niin edelleen. Kunnes mokasin uudelleen.

Arvatkaa, meninkö esihenkilöni luo ja kerroinko hänelle? En koskaan. Päinvastoin. Työpäiväni kaikki energia meni virheen piilottamiseen, salailuun ja mokani peittämiseen. Minun rohkeuteni tuoda virheitä esille kaatui siihen yhteen kertaan. En voinut pettää lupaustani ja myöntää, että mokasin uudelleen. Mitä siitä olisikaan seurannut? Silloinen työsuhteeni oli onneksi päättymässä ja pääsin ”pälkähästä”. Mutta en ole koskaan unohtanut asiaa ja se on jäänyt vaivaamaan minua.  

Näin aikuisena ajatellen, virhe ei ollut kovin suuri. Mutta vaikutukset ovat olleet hyvin kauaskantoiset. Entä, jos silloinen esihenkilöni olisikin virheestä kertoessani sanonut; ”Kiitos luottamuksesta. Virheitä sattuu meille kaikille ja voimme oppia niistä. Mitä sinä opit tästä? Onko jokin, joka on jäänyt sinua vaivaamaan asiassa, ja voisinko auttaa?”  

Tuon virheeni jälkeen olen kannustanut kaikkia mokaamaan ja kertomaan siitä. Moka on lahja ja virheiden käsittely, niistä oppiminen sekä opin jakaminen luo avointa, psykologisesti turvallista kulttuuria.  

Sammutatko paloja vai sytytätkö ajattelua? 

Psykologinen turvallisuus perustuu siihen, että ajattelet, mitä ajattelet ja tuot tuon ajattelun esille. Kertaan siis vielä; pitää olla tietoinen ajattelun ajattelusta. (Huomaatko pysähtyväsi tähän?) Tätä ajattelun kaksivaiheista tapaa (Kahneman) kutsutaan systeemiajatteluksi ja ajattelumalleja on kaksi, systeemi 1 ja systeemi 2. 

Systeemi yhden ajattelu on reagoivaa, spontaania ja tiedostamatonta. Katsoitko hauskan koiravideon viisi kertaa putkeen? Somealgoritmi ruokkii tätä reagoivaa ajattelumallia ja me haksahdamme toistamaan hauskoja videoita uudelleen ja uudelleen. Oletko tullut ajatelleeksi, miksi katsoit sen hauskan koiravideon viisi kertaa? Systeemi kaksi on tietoista ajattelua, joka pysähtyy pohtimaan, miksi katsoin hauskan koiravideon. Synnyttikö se koiravideo riemua, muistoja tai kenties jopa vähän vahingoniloa?  

Psykologisesti turvallisessa ympäristössä ajattelulle annetaan aikaa ja systeemi kahden tyyppistä ajattelua arvostetaan. Esa Saarisen sanoin, meidän tulisi altistaa itseämme enemmän laadukkaalle ajattelulle. Moni työelämässä kuvaa arkeaan, että “on vaan niin kovin kiire reagoida ja sammuttaa tulipaloja eikä pysähtyä ajattelemaan”. Mutta miksi se palo syttyi?  

Jos sammutamme tulipalon, mutta emme korjaa juurisyytä, palo syttyy uudelleen. Jos rakenteemme, toimintamallimme ja tavoitteemme ovat kunnossa, meillä on aikaa ajatteluun. Sillä ilman aikaa psykologista turvallisuutta ei voi rakentaa. 

Viisi vinkkiä psykologisen turvallisuuden edistämiseen 

Psykologinen turvallisuus ei voi jäädä yksilön harteille. On kohtuutonta odottaa, että työntekijät uskaltavat puhua, olla eri mieltä tai tuoda esiin huoliaan, jos organisaation rakenteet eivät tue sitä. Työnantajalla on vastuu luoda ne edellytykset, joissa turvallisuus voi aidosti syntyä – tämä tarkoittaa selkeitä toimintamalleja, esihenkilöiden kouluttamista psykologisen turvallisuuden lisäksi myös vuorovaikutustaitoihin ja konfliktien rakentavaan käsittelyyn. Organisaatio on vastuussa myös avoimen viestintäkulttuurin ja osallistavien rakenteiden luomisesta. Kannattaakin pohtia, tarjoaako organisaatiosi tilaa inhimillisyydelle ja oppimiselle – vai vaikenemisen kulttuurille?

Psykologinen turvallisuus ei ole pehmeä lisä, vaan kovaa ydintyötä, jonka puute maksaa aina enemmän kuin sen rakentaminen.