Keskuspankki päätyi nostamaan ohjauskorkoa vuoden 1994 helmikuun alussa. Eivätkä koron nostot tähän jääneet. Muutaman 0,25 prosenttiyksikön koron noston jälkeen tahti kiihtyi. Vuoden aikana ohjauskorko nousi kolmesta prosentista kuuteen prosenttiin.

Rauhallisilla mielillä olleet joukkolainamarkkinat yllätettiin housut kintuissa. Seurauksena oli tuottovaateiden historiallisen nopea nousu. Jyrkempää nousua joudutaan hakemaan ajasta, jolloin pysäytettiin 1970-luvun kaksinumeroista inflaatiota. Lainojen arvo suli käsiin. Edes koronapandemian turbulenssin aikana ei ylletty sellaiseen päivänousuun kuin 4.4.1994. Luonnollisesti myös osakemarkkinoiden vuodesta tuli kehno.

Talouden näkökulmasta keskuspankin liike oli kuitenkin onnistunut. Talous kyllä hidastui vuonna 1995 pariksi kvartaaliksi selvästi, ja työttömyyden lasku pysähtyi vuoden päiviksi. Taantumaa ei kuitenkaan tullut, ja inflaatio saatiin säilymään maltillisena keskuspankin ennakoivan politiikan seurauksena. Hidastumisen jälkeen talous jatkoi nousuaan koko loppuvuosikymmenen aina IT-kuplan puhkeamiseen saakka, vaikka välillä esimerkiksi Aasian kriisi heiluttelikin taloutta.

Keskuspankin politiikka poikkesi merkittävästi nykyisestä. Koronnostojen alkaessa inflaatio oli vain 2,5 prosenttia. Politiikka vaikutti vastaa viiveellä. Korkeimmillaan inflaatio kävi kolmessa prosentissa, mutta hidastui sitten uudelleen 2,5 prosentin paikkeille. Luonnollisestikin ennakoivaan politiikkaan vaikutti aiempi kehitys. Inflaatio oli ollut korkealla, ja sen hidastamisesta oli syntynyt korkeat kustannukset. Viimeisen vuosikymmenen aikana ongelma on enemmänkin ollut inflaation mataluus.

Yhdysvaltain rahapolitiikan kiristys heijastui muuallekin maailmaan. Suomessa puhuttiin vuonna 1995 ”minitaantumasta”. Talouskasvu hidastui selvästi, mutta varsinaista taantumaa ei kuitenkaan syntynyt. Vuoden 1995 viimeisellä kvartaalilla BKT kasvoi 1,4 prosentin vauhtia kuin alkuvuonna oli liidelty vielä seitsemän prosentin tuntumassa.

Onko vuoden 1994 muisteloista iloa tähän päivään. Jos 1994 iskisi nyt niin suurin osuma kohdistuisi ilman muuta joukkolainamarkkinoille. Osakemarkkinat kärsisivät myös.

Mutta miten kävisi reaalitalouden? Hyvä kysymys. Vuoden 1994 seuraukset olivat lopulta myönteisiä keskipitkällä aikavälillä. Varmaa on, että jos inflaatio päästetään karkaamaan, kustannukset sen hidastamisesta ovat suuret.

Tuleeko nyt 1994? Tällä kertaa keskuspankin työkalupakissa on myös taseen pienentäminen. Se voi siis myydä ostamiaan joukkolainoja. Pelkästään koron nostot eivät näin mitoita rahapolitiikan kiristämisen vauhtia. Kaikkine poikkeuksellisine tekijöineen inflaation ennustaminen on paljon tavanomaistakin hankalampaa. Jos inflaatio ei osoita talttumisen merkkejä vuoden lopulla, politiikkaa kiristetään jyrkemmin. Tuskin tässä penkiltä putoaisi, jos edessä olisi voimakkaampikin koronnostosykli. Se olisi aluksi järkytys markkinoille, ja synkistäisi talouden näkymiä. Vuoden 1994 perusteella se voisi silti olla juuri sitä mitä tarvitaan pidemmän päälle.