Olemme siirtyneet kuluneen 50 vuoden aikana toimialasta riippumatta tuotanto- ja tuotepainottuneesta markkinasta nykyisen kaltaiseen, ylikanavaisia asiakaskokemuksia tarjoavaan globaaliin markkinaan. Ilmiö ei koske vain kuluttajamarkkinaa kuten pilvipalvelupohjaisia majoituspalveluita, ominaisuuksiltaan etäpäivitettäviä autoja tai viihteen suoratoistopalveluja vaan myös perinteistä raskasta teollisuutta.

Toimimme nykyään as a Service -markkinassa, jossa tuotteet, kuten hissit, laivoissa käytettävät moottorit tai satamien nosturit ovat osa kokonaisratkaisua. Niiden keskiössä ovat vaikkapa liikekeskusten ja satamien sujuva kokonaislogistiikka, jatkuva logistiikan tai toiminnan monitorointi sekä luonnollisesti (etä-)huolto. Tuote ei ole enää lopullisesti valmis sen tullessa tehtaasta vaan sen rooli on mahdollistaa palvelu, joka jatkuu niin kauan kuin tuote on käytössä tai sopimus on voimassa.

Markkinoista tulee siis jatkuvasti aineettomampia mikä tarkoittaa sitä, että markkinoilla toimivista yrityksistä on tullut yhtä lailla aineettomampia. Itse asiassa tarkasteltaessa tämän päivän yritysten tase- ja markkina-arvoja huomataan hyvin nopeasti, että niistä osa alkaa olla aineetonta omaisuutta.

2020-luvulle tultaessa S&P 500 pörssi-indeksiin kuuluvan 500 suuren yhdysvaltalaisyrityksen markkina-arvosta 90 prosenttia oli aineettomia pääomia. Se tarkoittaa yhteensä 21 triljoonaa dollaria. Vuonna 1995 vastaava luku oli 3,12 triljoonaa ja 1975 vain 122 miljardia. Voidaankin sanoa, että omaisuuden määritelmä on muuttunut, sillä aineellisten pääomien osuus kuten rakennusten, varastojen ja maa-alueiden sekä käteisen osuus on enää alle 10 prosenttia yritysten arvosta.

Globaalit toimitusketjut ja kyberuhkat uhkaavat toimintaa

Vakuutusyhtiöiden näkökulmasta perinteinen jako yritysten tuotantolaitosten laiterikkojen aiheutuneiden kustannusten osalta on ollut 70/30. Toisin sanoen, rikkoutuneen tuotantolaitteen tai laitoksen korjaaminen on ollut kustannuksiltaan 70 prosenttia kokonaisvahingon euromääräisistä vaikutuksista, kun vastaavasti laiterikon aiheuttama tuotannon keskeytys (eli katemenetys) on ollut noin 30 prosentin luokkaa kokonaisvahingosta.

Nyt on nähtävissä, että tuo vahingon aineeton osuus eli keskeytys muodostaakin suuremman osan kokonaisvahingosta kuin itse fyysisen tuotantolaitoksen korjaaminen. Syy tähän on osin aineellinen ja osin aineeton, ja pyrin avaamaan sitä alla.

Ensinnäkin globaalit toimitusketjut ovat erittäin haavoittuvaisia ja herkkiä häiriöille. Ketjun herkkyyttä kuvaa konttilaivan jumittuminen Suezin kanavaan vuonna 2021 ja sen vaikutukset rahtiliikenteeseen ja sitä kautta tavaran saatavuuteen ja tuotannon viivästyksiin. Keskittynyt alihankintatuotanto ja erittäin keskittyneet logistiikkareitit aiheuttavat herkästi vakavia häiriötilanteita, joiden johdosta laitteiden korjaaminen voi venyä erittäin pitkäksi. Näin ollen toiminnan keskeytys venyy ja aiheuttaa kasvavia kustannuksia.

Toinen toiminnan keskeytysriskin merkityksen lisääntymiseen vaikuttava tekijä on luonnollisesti kyberturvallisuusuhat ja niiden lisääntyminen. Monien yritysten toiminta ja arvo on käytännössä kokonaan tiedossa, aineettomissa tuotteissa, kuten vaikkapa ohjelmistoissa ja datassa. Tänä päivänä kaikkien yritysten toiminta ja tuotanto on joka tapauksessa jossain määrin riippuvaista järjestelmien toimivuudesta ja tiedon saatavuudesta.

Esimerkiksi prosessiteollisuudessa tuotanto pysähtyy, jos keskeinen tuotannonohjausjärjestelmä ei ole käytettävissä, vaikka yksikään tuotannon koneista ei ole itsessään rikkoutunut. Näin ollen tietoon ja tietojärjestelmiin kohdistuvat riskit ovat yrityksen toiminnan ylläpidon ja jatkuvuuden kannalta jopa olennaisempia kuin aiemmin omaisuusvahingot, kuten palovahingot tai konerikot.

Digitalisoitunut maailma kyberriskeineen on osaltaan johtanut uudenlaiseen riskikenttään myös yritysten vastuuriskien näkökulmasta. Perinteisten tuote- ja sopimusvastuullisten riskien rinnalle on tullut erityisesti tietoon liittyvät riskit. Maailmassa, jossa palvelut perustuvat asiakastietoon ja toisaalta kaikki laitteet ja koneet ovat jollain tavalla kytkeytyneet internetiin, saattavat johtaa korvausvaatimuksiin paitsi kybervakuutuksista, myös esimerkiksi yritysjohdon vastuuvakuutuksista.

Palveluyhteiskunta myös pienentää riskejä

Samaan aikaan kun tarkastellaan uusia riskejä, on muistettava, että yrityksissä on tehty upeaa työtä riskien pienentämisen suhteen. Lisäksi on todettava, että markkinaevoluutio teollisesta tuotannosta kohti palveluyhteiskuntaa on vähentänyt joitain riskejä merkittävästi.

Tästä esimerkkinä on useiden vuosikymmenten ajan jatkunut kehitys, jossa korkean työtapaturmariskin omaavan fyysisen työn osuus kaikesta työstä on vähentynyt ja matalan työtapaturmariskin omaavan toimistotyön osuus kaikesta työstä on kasvanut. Samanaikaisesti työturvallisuuden aktiivisen kehittämisen seurauksena työturvallisuus on parantunut ja tapaturmataajuus on laskenut perinteisesti korkean työtapaturmariskin toimialoilla – esimerkiksi rakentamisessa ja teollisuudessa.

Etätöiden tekeminen yleistyi entisestään koronapandemian seurauksena ja moniin yrityksiin rakennettiin pysyvä hybridityön kulttuuri. Tietoyhteiskunnan ja hybridityö luovat uuden haasteen lisääntyvien mielenterveysongelmien ratkaisemiseksi, mutta toisaalta esimerkiksi hybridityön seurauksena työmatkat ja siten myös työmatkatapaturmat ovat vähentyneet merkittävästi.

Aiemmin mainitsemani, uudet ja muuttuneet, osin näkymättömät riskit on tunnistettu yrityksissä hyvin vaihtelevasti. Osa yrityksistä on selvästi keskitason yläpuolella ja edelläkävijöitä, osa taas on vielä hyvinkin alkuvaiheessa. Valveutuneisuus riskienhallintaan heijastuu nimittäin vahvasti myös uusien riskien tunnistamiseen ja niihin varautumiseen, ja sitä kautta myös suoraan tuloksen tekemiseen.