Kuopiolainen Leena Pulkkinen, 79, pitää käsissään isoa kasaa pussinsulkijoita. Niitä on kertynyt kauppaostoksista, ja niillä hän on sulkenut muun muassa kaikki kolmessa pakastimessa olevat kymmenet marjapussit.

− Kaikki nämä säästän, samoin kuin muovipussitkin. Ei koskaan tiedä, jos niitä vielä tarvitsee, hän sanoo.

Pulkkinen oppi säästeliään elämäntapansa jo 1940- ja 1950-luvulla lapsuudenkodissaan Karttulan Riuttalan kylässä, joka sijaitsee Kuopion kupeessa. Pikkuisessa torpassa asuivat niin vanhemmat, viisi lasta, isän veli kuin isän setäkin.

− Miten sitä sovittiinkaan niin pieneen tupaan? Silti ei koskaan ollut riitaa.

Terveys on Pulkkisille luksusta. - Sitä toivoisi, että korvien väli pysyisi virkeänä, Leena Pulkkinen sanoo. 

Perheen elämä oli sotien jälkeen niukkaa. Pulkkisen isä oli muurari, joka kuitenkin sairasteli paljon. Hänen äitiään nimitettiin tuolloin kasakka-akaksi, eli naiseksi, jonka vähäinen elanto kertyi auttamalla lähiseudun maatilojen väkeä muun muassa lehmien hoidossa. Omalla tilalla oli pieni määrä peltoa, muutama lehmä ja possu.

Tyttönä Pulkkisen oli muiden lasten tavoin suunnattava marjametsään hankkimaan perheelle ruokaa heti, kun kynnelle kykeni. Niukkuudessa konstit olivat monet, mutta kun oli juhlan aika, osattiin myös juhlia.

− Kun koulu loppui ja oli kevätjuhla, tennarit valkaistiin liitujauholla. Kretonkimekon alushame tärkättiin kovaksi kastelemalla se kurrimaidolla, eli rasvattomalla maidolla. Niin alushame kuivuessaan kovettui, Pulkkinen kertoo.

Rukiintähkät leiväksi

Myös Raimo Pulkkisen, 77, lapsuudenkodissa Pohjois-Karjalan Kesälahdella elettiin säästeliäästi. Mies muistaa, että viljanpuinnin jälkeen hänet ja muut perheen lapset lähetettiin ruispellolle keräämään maahan pudonneet tähkät. Niistä perheen äiti leipoi vielä leivän tai pari.

− Jos minä olen säästeliäs, niin tuo mies on vieläkin säästeliäämpi. Raimo kulkee kylällä keräten tienvarteen heitetyt pullot talteen. Nytkin saimme niistä 60 euroa, Leena Pulkkinen toteaa.

− Yhdessä asiassa säästeliäisyys ei näy. Emme koskaan aja vanhalla autolla, toteaa Raimo Pulkkinen. 

Vaimo tohtisi heittää jo osan vanhoista vaatteistaan pois kaapeista kuljeksimasta. Puoliso ei mielellään moiseen suostuisi, vaan säästää aikuisilta lapsilta yli jääneet vaatteetkin pariskunnan vaatekaapeissa.

Kun kaupassa on kahvi tarjouksessa, Pulkkiset suuntaavat oitis ostoksille.

− Jos on kolme kahvipakettia kympillä, silloin lähdetään! he innostuvat.

Tiukka ”ei” ruokahävikille ja shoppailulle

Leena Pulkkinen teki työuransa muun muassa varastonhoitajana sekä sairaalassa perushoitajana, Raimo Pulkkinen työskenteli maanrakennusalalla. Nyt tulona ovat molempien eläkkeet sekä Leena Pulkkisen pienet kokouspalkkiot jäsenyydestä Kuopion kaupungin vanhusneuvostossa.

Vaikka välttämätöntä tarvetta ei olisikaan, pariskunta on jatkanut niukkaa elämäntapaansa koko elämänsä. He syövät samaa ruokaa monta päivää, eikä ruokahävikkiä jää lainkaan. Myöskään shoppailu, eli ostosharrastus, ei saa pariskuntaa innostumaan keskelle kauppakeskusten hulinaa. Heistä se on turhanpäiväistä ajankulua.

− Olemme kävelleet monta kertaa Ikean läpi. Ei sieltä koskaan ole mitään mukaan tarttunut, Raimo Pulkkinen toteaa.

Pakastimia Pulkkisilla on kolme, ja niissä on muun muassa 200 litraa puolukoita, jotka Raimo Pulkkinen keräsi kesällä 2022. 

Sen sijaan he tekevät joskus löytöjä vaikkapa Suomen Punaisen Ristin kierrätystavaratalo Kontissa. Vaimo haluaa ostaa kodin sisustustavarat ja vaatteetkin kirpputorilta.

− Siinä yksi säästeliäisyyden salaisuus, hän kertoo.

Säästöt etelän matkoihin

Pulkkiset ovat juuri palanneet kuukauden matkalta Espanjan Fuengirolasta. Matkat ovat heille ainoa rahaa vievä harrastus, josta he nauttivat.

Säästyneillä rahoillamme matkustelemme mielellämme.

Molemmat ovat myös ahkeria hyväntekeväisyystyössä Kallaveden evankelisluterilaisessa seurakunnassa Karttulassa. Pulkkiset ovat olleet mukana perustamassa thaimaalaisen pastorin Saney Srisaardin ja suomalaisten lähetystyöntekijöiden Kaarina ja Ari Parviaisen kanssa Agape-päiväkotia Thaimaan Pattayaan. He viettivät vuosina 2000−2020 kaikki talvet tropiikin hellässä lämmössä auttaen slummien lapsia, ja varsinkin tyttöjä, joutumasta kadulle.

− Silloin tein kesät pitkiä työpäiviä, jotta pääsimme talveksi Pattayalle. Onneksi maanrakennusalalla on aina kesäaikaan enemmän töitä kuin talvella, mies kiittää.

Säästeliäisyyden perintö jatkuu lapsenlapsissa

Avioliitto on Leena Pulkkiselle toinen. Pariskunnalla on yksi yhteinen lapsi, ja lisäksi rouvalla on kolme lasta edellisestä avioliitosta. Niukkuus ja säästeliäisyys ei ole niinkään periytynyt lapsille, vaan pikemminkin lapsenlapsille.

− Tyttärenpoikani ovat ahkeria työssään. He ovat käyneet autokoulun ja ostaneet autonsa itse tienaamillaan rahoilla. Heillä on tavoitteena omien asuntojen hankkiminen. Yksi lapsenlapsista taas ei raaski ostaa edes naudanlihaa, vaan ottaa kaupassa aina halvempaa sianlihaa, Leena Pulkkinen kertoo.

Niin Leena Pulkkisen kuin Raimo Pulkkisenkin lapsuudessa elettiin niukasti. Sama elämäntyyli on kantanut eläkkeelle asti, ja se yhdistää heitä.

Pariskunta ei osaa kadehtia itseään rikkaampia, vaan kokee säästeliäisyyden pelkästään positiivisena asiana.

− Mitä ei ole ollut, sitä ei ole tarvittu. Ja jos tällaisessa elämässä jotain haastetta joskus on, niin ei ainakaan liikaa liho, Leena Pulkkinen heläyttää.

Kuinka paljon rahaa voisit säästää? Kokeile säästölaskuria eli korkoa korolle -laskuria.

Lue myös:

Pienituloinen Petra Sten-Heinonen säästi 8500 euroa vuodessa – näin hän sen teki

Sisustusunelma teki Oonasta mestarisäästäjän

Säästäminen mahdollisti Jessicalle unelmahäät Italiassa: ”Selkeä tavoite ja suunnitelma tekevät säästämisestä helppoa”