Suomalaiset jättävät jälkeensä vuosi vuodelta isompia perintöjä. Esimerkiksi suuret ikäluokat ovat vanhempiaan vauraampia, ja asuntovarallisuuden arvot ovat nousseet varsinkin isoissa kaupungeissa. Myös lapsien määrä perheissä on vähentynyt, joten perillisiä on vähemmän.

– Pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana perintöjen suuruus on koko ajan kasvanut, sanoo OP Uusimaan lakiasiainjohtaja Paula Ruuskanen.

Nykyään moni tiedostaa perintöasiat aiem­paa paremmin ja on esimerkiksi valmis jakamaan tai lahjoittamaan omaisuuttaan perillisilleen jo elinaikanaan. Yhä tavallisempaa myös on, että perintö hyppää yhden sukupolven yli perijän omasta tahdosta.

– Moni yli 60-vuotias voi kokea, ettei itse tarvitse perintöä vanhemmiltaan, ja luopuu siksi vanhemmiltaan tulevasta perinnöstä lastensa hyväksi, Ruuskanen sanoo.

Testamentin teko on ainoa keino vaikuttaa siihen, miten oma omaisuus käytetään tai jaetaan kuoleman jälkeen.

Sitä mukaa kun ihmisten varallisuus on lisääntynyt, myös kiinnostus testamentteihin on lisääntynyt. Nuorenkin ihmisen voi olla hyvä pohtia perintöasioita. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo vastaan.

– Jos omaisuutta on alkanut kertyä, on hyvä tiedostaa, kenelle omaisuus menisi kuoleman myötä. Vaikka testamentti voi kuulostaa hyvin kaukaiselta, nyrkkisääntö on, että se kannattaa tehdä aina, jos lakimääräinen perimysjärjestys ei vastaa omaa tahtoa, Ruuskanen toteaa.

Testamentti kannattaa tehdä aina ajankohtaisen elämäntilanteen mukaan ja muuttaa sitä matkan varrella elämän ja varallisuuden muuttuessa.

Miten eri elämänvaiheissa olevien ihmisten perintö jakautuu? Lue esimerkit alta:

Olli, 19, itsenäistyvä opiskelija

Olli on juuri muuttanut kotoa omilleen opiskelija-asuntoon. Hänellä on säästötilillä isovanhempien lahjoittama kohtuullinen pesämuna ja käyttötilillä edelliseltä kesältä säästyneitä kesätyörahoja.


Jos lapseton nuori ihminen kuolee, hänen omaisuutensa jakautuu molemmille vanhemmille niin, että kumpikin saa puolet perinnöstä.
Jos ei halua jättää omaisuuttaan vanhemmille, myös nuori voi tehdä testamentin, jolla perintöään voi ohjata esimerkiksi sisarukselle tai kummilapselle. Testamentinteko-oikeus on täysi-ikäisellä eli 18 vuotta täyttäneellä henkilöllä.

Testamentin voi tehdä myös alle 18-vuotias, sillä 15 vuotta täyttänyt saa määrätä siitä omaisuudesta, jota hänellä on oikeus itse hallita. Esimerkiksi omalla työllä ansaitut kesätyörahat voi testamentata haluamalleen henkilölle tai taholle.

Nuorten testamenttien laatiminen on yleistynyt koronapandemian myötä. Peräti 38 prosenttia testamentin jo tehneistä tai tekemistä harkinneista 18–24-vuotiaista on saanut korona-ajasta vahvistusta suunnitelmilleen.
Testamentilla perintöä voi ohjata vaikkapa parhaan ystävän lapsille tai kummilapselle. Alle 20 000 euron suuruisesta testamenttisaannosta ei tarvitse maksaa perintöveroa.

Nuoret ovat muita ikäryhmiä valmiimpia tukemaan arvojensa mukaista toimintaa testamenttilahjoituksilla eli testamentin tekemisellä jonkin yleishyödyllisen järjestön hyväksi. Alle 25-vuotiaista suomalaisista 40 prosenttia on kiinnostunut tukemaan testamenttilahjoittamisen avulla luonnonsuojelua. 35 prosenttia lahjoittaisi testamentillaan varojaan koulutuksen ja tieteen hyväksi.

Tärkein syy testamentin tekemiselle tai harkitsemiselle on halu päättää, mihin omaisuus menee kuoleman jälkeen. Kaikkiaan noin 15 prosenttia suomalaista on tehnyt testamentin ja 39 prosenttia on harkinnut testamentin tekemistä.

Elli, 28, ensiasunnon ostaja, ei lapsia

Elli on ostanut ensiasuntonsa vuotta aiemmin. Lisäksi hän on säästänyt useita vuosia rahastoihin ja osakkeisiin.

Jos Elli oli kuollessaan sinkku, hänen vanhempansa perivät hänet. Jos vanhemmat ovat kuolleet, perinnön saavat sisarukset, ja jos sisarus on kuollut, hänen jälkeläisensä. Ellei näitä perillisiä ole, perillisiksi katsotaan isovanhemmat. Jos he eivät ole elossa, omaisuus jaetaan tädeille, enoille ja sedille. Serkut eivät voi periä omaisuutta.

Oletetaan, että Elli on ollut avoliitossa Eetun kanssa. Tässäkin tapauksessa Ellin perintö jäisi hänen vanhemmilleen tai siitä eteenpäin lainmukaisen perimysjärjestyksen mukaisesti. Avopuolisoilla ei ole toistensa omaisuuteen minkäänlaista perintöoikeutta, ellei heillä ole keskinäistä testamenttia.

Avopuolisolla ei myöskään ole oikeutta jäädä avopuolisoiden yhteiseen kotiin toisen puolison kuollessa, vaikka hän omistaisi siitä puolet.

Jos Elli on ottanut Eetun kanssa asuntolainan yhdessä, kuten usein tapana on, Eetu voi halutessaan ostaa Ellin puolikkaan asunnosta ja ottaa koko lainan itselleen. Jos tämä ei ole mahdollista, ainoaksi vaihtoehdoksi jää myydä asunto, jolloin lainasta saadaan kuitattua kuolleen velallisen osuus pois.

Avopuolisolle voi suunnata omaisuuttaan testamentilla. Siitäkin huolimatta avopuoliso maksaa perintöveroa korkeamman asteikon mukaan kuin aviopuoliso, ellei avoparilla ole yhteisiä lapsia.

Ensiasuntolainat ovat usein aika isoja, jolloin kuolinpesän varojen ja velkojen selvitysten jälkeen vainajan netto-omaisuus jää helposti nollaksi. Jos ei halua omien vanhempien toimivan kuolinpesän hoitajina, testamentissa voi nimetä myös testamentin toimeenpanijan.

Riina, 42, uusperheen äiti

Riinalla on tytär Martta edellisestä liitostaan. Hän on naimisissa itseään varakkaamman Matin kanssa, jolla on poika Topi edellisestä liitostaan. Riinalla ja Matilla on yhteinen asunto. Lisäksi Riinalla on muuta omaisuutta.

Uusperheissä perimysjärjestys on sama kuin muissakin perheissä, eli biologiset lapset ovat ensisijaisia perillisiä, mutta kaavamainen perintökaaren noudattaminen saattaa joskus johtaa ei-toivottuihin lopputuloksiin.

Jos Riina kuolee, hänet perii ensimmäisenä perimysjärjestyksessä oleva Martta. Jos kuitenkin kävisi niin, että Riina ja Martta kuolisivat esimerkiksi samassa auto-onnettomuudessa peräjälkeen, Martan biologinen isä eli Riinan ex-puoliso perisi Martan eli saisi käytännössä ison osan Riinalta jäänyttä omaisuutta. Jos Riinalla ja Matilla olisi lisäksi ollut esimerkiksi yhteinen kesämökki, kuolintapausten jälkeen sen omistaisivat yhdessä Matti ja Riinan ex-puoliso.

Aviopuoliso ei varsinaisesti peri, mutta saa oman osuutensa eli puolet pariskunnan varoista avio-oikeuden perusteella. Tämän vuoksi uusperheen puolison edellisestä suhteesta syntyneet lapset saattavat periä vainajan omaisuutta osittain, jos siis uusparilla ei ole yhteisiä lapsia. Esimerkiksi: Matin omaisuus on 30 000 euroa, Riinan omaisuus 10 000 euroa. Mikäli Matti kuolee ensin, Topi perii isältään 20 000 euroa ja Riinalle siirtyy avio-oikeuden nojalla 10 000 euroa Matin omaisuudesta. Kun Riina kuolee, Martta perii häneltä 20 000 euroa. Näin osa Matin, joka ei ole Martan biologinen isä, omaisuudesta on siirtynyt Martalle.

Jos uusperheessä halutaan toimia niin, että lapsille ohjautuu vain biologisen vanhempansa omaisuus tai omaisuuden halutaan säilyvän suvussa, kannattaa laatia sekä testamentti että avioehto. Testamentilla voi vaikuttaa siihenkin, kuka hoitaa alaikäisen lapsen perimää omaisuutta.
Testamentti on syytä laatia silloinkin, jos uusperheellinen haluaa, että omat bonuslapset eli puolison lapset saavat tulevaisuudessa osan omasta omaisuudesta.

Leskelle jää tietyin edellytyksin puolisoiden yhteiseen asuntoon elinikäinen hallintaoikeus, jota ei voi poissulkea edes testamentilla. Uusperheessä tämä voi aiheuttaa hankalan tilanteen: jos Riinalla ei olisi ollut kuollessaan muuta omaisuutta kuin yhteinen asunto, Martalle määräytyisi heti perintöverot omasta perintöosuudestaan. Perintöä ei kuitenkaan voida realisoida, jos Riinan leski Matti jäisi asumaan asuntoon loppuelämäkseen hallintaoikeuden perusteella. Martta saisi äitinsä Riinan perinnön käytännössä haltuunsa vasta Matin kuoltua.

Anne, 56, ja Ari, 65, aikuinen pariskunta

Anne ja Ari ovat olleet yhdessä pitkään, avioliitossakin 25 vuotta. Heillä on yhteinen asunto-osake, kesämökki, auto ja jonkin verran osakesäästöjä. Kaksi lasta on jo muuttanut kotoa pois.

Jos Anne kuolee, Ari saa avio-oikeuden nojalla puolet Annen ja itsensä yhteenlasketusta netto-omaisuudesta eli omaisuudesta, josta on vähennetty velat. Loput jaetaan tasan pariskunnan lasten eli Annen rintaperillisten kesken.

Keskinäisen testamentin avulla voidaan parantaa lesken tilannetta. Usein testamentissa määrätään leskelle esimerkiksi tietty rahasumma tai yhteinen asunto täydellä omistusoikeudella. Laki turvaa lesken asumisoikeuden, mutta omistusoikeus yleensä parantaa lesken taloudellista tilannetta ja antaa leskelle määräysvaltaa omaisuuteen.

Rintaperillisillä on aina oikeus vaatia lakiosiaan eli puolta lakimääräisestä perintöosastaan, joten jos leskelle määrätään omaisuutta testamentilla, lakiosa on kuitattava muulla perintöomaisuudella. Koko omaisuuden voi testamentata rajoituksetta vain, jos ei ole rintaperillisiä. Rintaperillisellä tarkoitetaan lapsia tai näiden lapsia alenevassa polvessa.

Entä jos Annella ja Arilla ei olisi koskaan ollutkaan rintaperillisiä? Siinä tapauksessa Ari perisi Annen kokonaan. Jos kuitenkin Annella on elossa toissijaisia perillisiä, esimerkiksi vanhemmat tai sisaruksia eikä pariskunnalla ole keskinäistä testamenttia, lesken omistusoikeus omaisuuteen on rajoitetumpi. Hän voi käyttää perimäänsä omaisuutta, mutta ei määrätä siitä testamentilla. Toissijaisilla perillisillä on lesken kuoleman jälkeen oikeus saada pääsääntöisesti puolet lesken kuoleman jälkeen jäljellä olevista varoista.

Lapsettoman pariskunnan keskinäisen testamentin tärkein tarkoitus onkin usein määrätä, kenelle omaisuus menee heidän molempien kuoltua.

Eino, 80, eläkeläinen, yksineläjä

Eino on elänyt koko elämänsä tyytyväisenä itsekseen, eikä hänellä ole puolisoa tai lapsia. Hänellä ei ole sisaruksia, ja hänen vanhempansa ja vanhempiensa sisarukset ovat jo kuolleet. Hänen yhteenlaskettu varallisuutensa arvo on noin 200 000 euroa.

Jos Eino ei ole tehnyt testamenttia, hänen omaisuutensa menee perintönä valtiolle. Valtiolle meneviä kuolinpesiä hoitaa Valtiokonttori.

Kaikki valtiolle perintönä tullut omaisuus ei jää valtiolle, vaan sitä jaetaan myös kunnille ja perinnönjättäjän läheisille. Perinnönjättäjälle erityisen läheinen henkilö, esimerkiksi avopuoliso, seurustelukumppani tai kaukaisempi sukulainen tai ystävä, joka on auttanut perinnönjättäjää, voi hakea valtiolle perintönä mennyttä omaisuutta läheisyyden perusteella.

Valtiolle perintönä tulleen omaisuuden määrä vaihtelee vuosittain – kuolinpesien kirjo on iso velkaisista kuolinpesistä miljoonien eurojen arvoisiin kuolinpesiin. Esimerkiksi vuonna 2020 Valtiokonttori teki päätöksiä 24,7 miljoonan euron edestä, josta kunnille luovutettiin 14 miljoonaa euroa, läheisille 1,6 miljoonaa euroa ja valtiolla pysytettiin 9,1 miljoonaa euroa. Vuonna 2021 päätöksiä tehtiin 39,7 miljoonan euron edestä, josta valtiolla pysytetty osuus oli 12,7 miljoonaa, kunnille jaettiin 21,3 miljoonaa ja yksittäisille läheisille 3,9 miljoonaa.

Valtion perintönä saamien rahojen käyttökohdetta ei ole korvamerkitty, vaan ne menevät valtion yleiseen budjettiin. Omaisuutta voivat hakea myös kunnat, joissa asukas on ollut viimeksi kirjoilla. Yleensä kuntia edellytetään käyttämään perintörahat sosiaalisiin tai kulttuurisiin tarkoituksiin, esimerkiksi nuorten tai vanhusten hyväksi.

Jos perillisittä kuollut henkilö on tehnyt testamentin, omaisuus jaetaan testamentin mukaisesti. Tällöinkin testamentti on annettava tiedoksi Valtiokonttorille.

Valtiokonttori saa vuosittain tiedon noin 600:sta ilman perillisiä kuolleesta henkilöstä, mikä on noin yksi prosentti kuolleiden määrästä. Ilman perillisiä kuolleista noin 60 prosenttia on tehnyt testamentin.

Entä, jos Eino olisikin testamentannut koko omaisuutensa paikalliselle sydänyhdistykselle? Testamenttilahjoittaminen on mahdollista ja suotavaa, jos ei halua jättää rahojaan valtiolle. Suomessakin se on tärkeä osa yleishyödyllisten yhteisöjen ja järjestöjen toiminnan rahoitusta.

Suomessa testamenttilahjoitukset tuovat tavallisesti noin viidestä kymmeneen prosenttia järjestöjen rahoituksesta, mutta lahjoituksissa on suurta heittelyä vuosittain. Vastaavasti maailmalla järjestöt rahoittavat testamenteilla tavallisesti jopa 20–30 prosenttia toiminnastaan.

Isot ja tunnetut järjestöt, muun muassa Syöpäsäätiö, Sydänliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto, saavat vuosittain testamenttilahjoituksia yhtensä useiden miljoonien arvosta. Yleishyödyllisten yhteisöjen ei tarvitse maksaa testamentilla saamastaan perinnöstä perintöveroa.

Taustahaastattelut ja lähteet:
OP Uusimaan lakiasiainjohtaja Paula Ruuskanen, Valtiokonttorin johtava lakimies Marjukka Vallioniemi, Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n pääsihteeri Pia Tornikoski, Suomen Uusperheiden liitto Suplin toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo, Verohallinto, Veronmaksajien Keskusliitto, Suomi.fi, Tilastokeskus, Hyvä testamentti -kampanjan tutkimus 2021, yle.fi.

Oletko jo hoitanut perintöön liittyvät asiasi kuntoon? Ota yhteyttä omaan osuuspankkiisi, jossa laaditaan yhdessä tilanteesi sopivat asiakirjat. Toimeksiannosta veloitetaan palveluhinnaston mukainen palkkio, jonka maksamiseen käytetään kertyneitä OP-bonuksia.

Lue myös:

Saitko perintöä, jota et halua? Voit luopua siitä, mutta tee se oikein

Näin ehkäiset perintöriidat – 10 vinkkiä hyvin laadittuun testamenttiin

Perintöveron maksaminen: miten ja milloin se pitää tehdä? Entä jos perintöveroa ei pysty maksamaan?