Myös oma sijoitussalkkuni on pakkasella, eikä sen kurkistelu vuoden 2022 aikana varsinaisesti aiheuttanut isoja hurraa-huutoja. Urheilijana olen kuitenkin oppinut, että huonoja ”kausia” tulee, ja se kuuluu pelin henkeen. Pitkäjänteisyys palkitaan ja virheistä opitaan – sama pätee myös sijoittamiseen. Vuoden vaihtuessa on oiva hetki harjoittaa itsereflektointia ja pohtia mitä opinkaan vuonna 2022.

1. Fundamenteilla on väliä

Aloitin työurani sijoitusmaailmassa samalla viikolla, kun korona rantautui Suomeen. Vuoden 2020 kevään markkinaromahduksen jälkeen tuntui siltä, että jokainen salkkuun poimittu osake menestyi ja keskustelupalstat täyttyivät mitä villeimmistä osakesuosituksista. Osakkeita ostaessa korkeat arvostustasot kirpaisivat – mutta kukapa olisi halunnut jäädä noususta paitsi.

Viime vuoden aikana arvostuskupla osittain puhkesi, ja osakepoimijan oikeasti täytyi kurkistaa ostoslistalla olevien yhtiöiden konepellin alle. Fundamenteilla on jälleen merkitystä.

2. Älä taistele keskuspankkeja vastaan

Vielä ennen vanhaan Nokian tulosjulkistukset keräsivät sijoittajia kvartaaleittain vastaanottimien ääreen, mutta vuonna 2022 suurimman mielenkiinnon keräsivät keskuspankit korkokokouksineen. Tämän huomaa myös esimerkiksi sisällöntuotannon kulutuksesta; OP:n seniorimarkkinaekonomistin tuottamat tiivistykset kokousten annista keräävät jatkuvasti korkeampia katsojalukuja – eikä syyttä.

Keskuspankit toimivat kuluneena vuonna markkinoiden suunnannäyttäjinä, sillä niiden on ollut pakko nostaa korkoja historiallisen ripeään tahtiin inflaation kitkemiseksi. Keskuspankit ovat toteuttaneet tärkeintä mandaattiaan eli hintavakauden säilyttämistä talouskehityksen kustannuksella. Minun on sijoittajana tyydyttävä tässä näytöksessä katselijan rooliin ja sopeutettava sijoitussalkkuni kiristyvän rahapolitiikan aikaan. Korkojen nousu painaa väistämättä osakkeiden arvostustasoja, mutta pidemmässä juoksussa tuloskasvu paikkaa haavat.

3. Tylsyys on hyvästä

Tylsyys voi olla sijoittamisessa hyvästä. Tätä otsikointia on myös usein käyttänyt muuan kansan suosiossa oleva pörssiyhtiö osavuosikatsaustensa yhteydessä. Mielenkiinnon kohteeni on kuluneena vuonna vaihtunut kurssiraketeista ”tylsiin” ja defensiivisiin yrityksiin, jotka usein tuovat vakautta ja riskinkestävyyttä salkkuun.

Kuluvana vuonna tietyt – joskus harmainakin pidetyt - kansanosakkeet ovat olleet niitä harvoja kurssinousijoita. Esimerkiksi ”tylsyys on hyvästä” slogania käyttänyt Sampo on kirjannut noin 13 % nousun, UPM noin 7 % nousun ja Metsä Board noin 5 % nousun. Ehkä onkin ihan fiksua luottaa niihin vakaisiin toimijoihin ja pitää pitkä sijoitushorisontti mielessä – etenkin nykymarkkinassa.

4. Huonotkin uutiset voivat olla hyviä

Huonotkin uutiset voidaan ottaa osakemarkkinoilla vastaan ilahtuneena. Kontekstilla on siis väliä. Esimerkiksi marraskuussa Yhdysvaltojen tuoreimpien inflaatiolukujen tullessa julki osakemarkkinat lähtivät kovaan ralliin, vaikka talousmahdin inflaatioluvut jylläsivät vielä historiallisen korkeissa lukemissa.

Syynä osakemarkkinoiden kiitoon oli se, että pientä taittumista hintojen nousussa oli havaittavissa, minkä oletettiin puolestaan jäädyttävän keskuspankin koronnostotahtia.

Toinen esimerkki nähtiin alkuvuonna Venäjän hyökkäyssodan alettua. Euroopassa osakeindeksit lähtivät maaliskuun alussa luisuun shokkireaktiona, mutta palautuivat pian edeltäville tasoilleen, vaikkei sodan päättymisestä ollut merkkiäkään. Epävarmuus on kuitenkin markkinoille pahinta myrkkyä, joten kun ”uuteen normaaliin” totuttiin, markkinat jaksoivat punnertaa taas kohti koillista.

5. Syytä synkkyyteen ei ole

Tämän tekstin myötä on käynyt ilmi, että viime vuonna ei hyvillä uutisilla mässäilty. Vaihtuva vuosikaan ei varsinaisesti tarjoile nykytiedon valossa helpotusta sijoittajalle; länsimaat ovat valumassa taantumaan, keskuspankit jatkanevat kiristävää rahapolitiikkaansa ja kuluttajien ostovoima sen kun hiipuu.

Kaikkien tummien pilvien keskellä on kuitenkin syytä muistaa, että pitkällä aikavälillä markkinat ovat aina nousseet. Sijoittajahan lähtökohtaisesti suhtautuu tulevaisuuteen aina positiivisesti – jos ei suhtautuisi, niin silloinhan kannattaisi kaikki varat käyttää kulutukseen eikä uskoa tulevaisuuden tuottoihin.

Viimeinen oivallukseni onkin, että pitkäjänteistä sijoittamista kannattaa kaikesta huolimatta jatkaa ja käyttää kurssilaskut hyödyksi mahdollisuuksien mukaan.