Taloustieteen Nobel-palkinnon saanut ekonomisti Robert J. Shiller katsoo kirjassaan Narrative Economics: How Stories Go Viral Drive Major Economic Events taloutta uudesta ja mielenkiintoisesta näkökulmasta: tarinoiden kautta. Kyse ei ole niin sanotusta tarinataloudesta, jossa arvoa luodaan rakentamalla tarinoita vaan tarinoista, jotka ohjaavat koko kansantalouden kehittymistä. Shillerin mukaan tarttuvat tarinat leviävät ja vaikuttavat ihmisten taloudelliseen toimeliaisuuteen. Suurin osa näistä tarinoista on toistuvia, eli ne nousevat esiin uudelleen ja uudelleen.

Shillerin esimerkkejä ovat esimerkiksi virtuaalivaluutat, automaation viemät työpaikat ja veroasteen vaikutusta verotuloihin kuvaava Lafferin käyrä. Shiller pystyy osoittamaan, että esimerkiksi miten virtuaalivaluuttoja koskevat tarinat ovat ensiksi levinneet ja sitten johtaneet kasvaneeseen kaupankäyntiin ja miten 1900-luvulla on useasti noussut esille huoli automaation kasvavasta osasta taloudesta, joka on lisännyt huolta talouden vakaudesta.

Yksi tällainen Shillerin tarina on pörssiromahdus. Historiassa on koettu useita dramaattisia pörssiromahduksia, jotka ovat suistaneet myös reaalitalouden taantumaan. Tämän takia pörssiromahdusta odotetaan ja siitä aletaan puhua. Tämä voi entisestän vauhdittaa osakemarkkinoiden luisua, vaikka yhtiöiden tulokset ja reaalitalous eivät sitä vielä osoittaisikaan. Toinen vastaavat, romahduspuhetta usein ennakoiva tarina on tarina kuplasta: osakemarkkinoille on virrannut liikaa rahaa, joka on nostanut osakkeiden arvostuksen liian korkeaksi.

Nämä kaksi tarinaa ovat keskeisiä myös Suomessa. Suomessa kuplat ja romahdukset ovat toistuneet tavalla, jotka ovat estäneet suomalaisen omistajuuden, niin sanotun kansankapitalismin kehittymistä, koska nämä tarinat ovat olleet niin vahvoja. 1980-luvun lopulta lähtien Suomen osakemarkkinat siirtyivät asteittain jähmeästi toimivasta reunamarkkinasta osaksi kansainvälistä taloutta. Samalla yhtiöitä alettiin järjestellä ja kaupata tavalla, josta alettiin käyttää kasinotaloustermiä. Termi antaa väärän kuvan säästämisestä ja sijoittamisesta, sillä se lupaa korkeita tuottoja suurilla riskeillä.

1990-luvun romahdus sitten teki kasinotaloudesta kirosanan. 2000-luvun taitteessa IT-kupla synnytti uuden tarinan. Suomalaiset jonottivat osakkeita, jotka osoittautuivat kuplaksi. Näistä tapahtumista muodostui krapula, joka esti suomalaisia tarttumasta järkevään ja maltilliseen säästämiseen ja sijoittamiseen. Sijoittaminen nähtiin keinotteluna, jossa yleensä menettää rahansa. Se näkyi myös siinä, että Suomessa ei vuosiin listautunut merkittävästi yhtiöitä.

Keskustelu sijoittamisesta lisääntyi 2010-luvulla. Isossa kuvassa sijoittamista lisäsi keskuspankkien politiikka, jossa rahaa laskettiin markkinoille paljon finanssikriisin jälkeen. Sama toistui koronakriisissä. Viime vuosina sijoittamiseen on liittynyt ilmiöitä, joiden voisi ennakoiva johtavan vanhaan tarinaan. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa nostettiin esille kryptovaluuttojen tai joiden yksittäisten teknologiaosakkeiden tuottamia hurjia voittoja. Nyt virtuaalivaluutat ovat maissa ja tekno-osakkeiden kurssit laskussa, koska inflaation myötä nousseet korot laskevat yhtiöiden tulevien voittojen arvoa.

Söikö kasinotalous ja kupla taas suomalaisen omistajuuden? Meidän tilastojemme mukaan ei. Asiakkaamme ovat jatkaneet maltillista sijoittamista, joka ei tuota pikavoittoja, mutta rakentaa hitaasti omaisuutta. Säännöllisen rahastosäästämisen suosi jatkui. Asiakkaamme avasivat tammi-kesäkuussa 61 000 uutta säännöllisen säästämisen sopimusta. Vuoden ensimmäisellä puolikkaalla säännöllisen säästämisen sopimusten kautta tehtiin lähes kolme miljoonaa rahastomerkintää. Eniten merkintöjä tehtiin toukokuussa, jolloin niiden määrä oli ennätykselliset 530 000 kappaletta. Keskimääräinen säästösumma per kuukausi on 78,5 euroa, kun se vuosi sitten oli 80 euroa.

Edessä on varmasti vaikeita aikoja, jolloin moni joutuu pohtimaan rahankäyttöään tarkasti. Silti uskon ja toivon, että tarina suomalaisesta omistajuudesta voittaa tällä kertaa vanhat tarinat.