Ada ja Aleksi ostivat 100-vuotiaan puutalon ja remontoivat siitä unelmiensa kotia: ”Työn määrä ei pelottanut lainkaan”
Lisää aiheesta
Kohtalon oikku ohjasi nuorenparin talovanhuksen pihaan. Kun pariskunta näki ruokailuhuoneen nurkassa kauniin valkoisen kakluunin, päätös sinetöityi: siinä oli heidän kotinsa.
Siinä hetkessä kaikki oli selvää. Ada Avenius, 23, ja Aleksi Tynjälä, 26, tuijottivat valkoista kakluunia ja käänsivät sitten katseet toisiinsa. Pölyhiukkaset leijailivat auringonsäteissä ja nenään tuoksui vanha hirsipuu.
– Sitä ei tarvinnut sanoa ääneen, Ada sanoo.
– Me molemmat tiesimme, että olimme tulleet kotiin.
Ada ja Aleksi muuttivat 100-vuotiaaseen puutaloon viime elokuussa. Kodin löytämistä edelsi jännittävä etsintäprojekti, jonka huipennusta voisi kuvailla kohtaloksi. Pariskunta tapasi toisensa vuonna 2018 opiskellessaan samassa korkeakoulussa ja alkoi seurustella seuraavana vuonna.
Kävi nopeasti selväksi, että suhteessa on paljon potentiaalia. Toinen tuntui heti turvalliselta ja oikealta. Sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa voisi jakaa elämän. Ada sanoo, ettei olisi koskaan uskaltanut lähteä puutaloprojektiin yksin. Hän tarvitsi rinnalleen oikeanlaisen kumppanin.
– Olemme samanlaisia hulluja, mutta silti sopivan vakaita tyyppejä.
Skoottereilla laputuskierrokselle
Ada asui suhteen alkaessa isovanhemmiltaan perimässä pienessä kaksiossa Turun keskustassa kahden kissansa kanssa. Hän päätti myydä asuntonsa, kun pari alkoi etsiä yhteistä omistusasuntoa. Unelmissa oli löytää kolmio puutalosta.
Ada oli unelmoinut puutaloasumisesta nuoruudesta saakka. Aleksin haaveisiin moinen ei ollut kuulunut, mutta hänellä ei kuitenkaan ollut mitään ajatusta vastaan.
– Ja mitä enemmän Ada siitä puhui, sitä isommin itse sytyin idealle.
Kodin etsintä alkoi siitä, että pari vuokra kuukaudeksi sähköskootterit ja ajeli niillä läpi kaikki Turun puutaloalueet. Sitten he teettivät mainoslappusen, jossa pari esitteli itsensä ja kertoi etsivänsä puutaloasuntoa.
– Ajoimme jälleen skoottereilla läpi kaupungin ja jaoimme lappusia niiden talojen postilaatikoihin ja -luukkuihin, joista olimme kiinnostuneita, Ada kuvailee.
Yhteydenottoja alkoi sadella pian laputuskierroksien jälkeen. Aleksi muistelee, että pari sai yhteensä kymmenen puhelua asunnonomistajilta, jotka olivat myyntiaikeissa.
– Kävimme katsomassa useimpia, sillä ne olivat kohteita, joita ei löytynyt vielä netistä. Monet niistä olivat potentiaalisia, mutta niistä ei tullut sitä tunnetta, että tämä on meidän.
Useimmat asunnoista olivat valmiiksi moderniin tyyliin remontoituja. Ada ja Aleksi etsivät kotia, jossa suurin osa vanhasta olisi vielä tallella. Toivelistalle kuuluivat ainakin kakluuni, hirsiseinä ja lautalattia.
– Olisi ollut sääli ryhtyä repimään vasta remontoituja pintoja. Jätimme ne asunnot suosiolla niille, jotka etsivät sellaista.
Potentiaalinen poikamiesboksi
Pari jatkoi sitkeästi laputtamista.
Oli aurinkoinen kevätpäivä, kun he liikkuivat alueella, jossa oli sekä puisia rivitaloja että omakotitaloja. Hetken päähänpistosta pariskunta päätti sujauttaa lappusen myös muutaman omakotitalon postilaatikkoon.
Eräällä pihamaalla sattui olemaan talon isäntä tupakalla. Hän vihelsi parin perään ja pyysi juttusille. Isäntä ei ollut itse myymässä kotiaan, mutta vastapäätä asuva naapuri oli kertonut hänelle myyntiaikeistaan vain pari päivää aiemmin.
Ada muistaa edelleen miehen sanat, kun tämä osoitti vastapäistä puutaloa.
– Tuo ränsistynyt punainen torppa tuossa, hän kuvaili osuvasti.
Jo ulkoa näki, että talo oli neliöiltään paljon isompi kuin mitä Ada ja Aleksi olivat ajatelleet. Selvää oli myös se, että remonttia tarvittaisiin – ja paljon.
– Laitettiin lappunen postilaatikkoon vähän vitsillä. Vitsailu loppui kuitenkin lyhyeen, kun talon omistaja soitti seuraavana ja sanoi pitäneensä esitteestämme.
Kyseessä oli vanhempi herra, joka oli asunut talossa vuosikymmeniä. Yksin asuneen miehen terveydentila oli käynyt sen verran heikoksi, että ison omakotitalon hoitaminen tuntui liian suurelta taakalta.
– Hän kertoi tyhjentävänsä taloa ja että pääsisimme katsomaan sitä parin viikon päästä. Ne kaksi viikkoa tuntuivat jatkuvan ikuisesti, Ada sanoo.
Jännitys väreili sakeana ilmassa sinä päivänä, kun pari vihdoin pääsi taloon. Omistaja kierrätti Adaa ja Aleksi huoneesta toiseen ja kertoi tehneensä talossa itse remonttia, mutta että kaikki oli jäänyt kesken kuin tanskalaisella maajussilla. Aleksin mukaan kaikesta näkyi, että mies oli asunut pitkään yksin.
– Nurkat olivat täynnä sekalaista tavaraa ja talo kaipasi kipeästi remonttia.
Rosoisuudesta huolimatta talossa oli potentiaalia. Molemmat aistivat innostuneisuuden toisistaan, vaikka kumpikaan ei sanonut sitä ääneen. Kun nurkan takaa ilmestyi ruokasalin valkoinen kakluuni, päätös sai sinettinsä.
– Annoimme ymmärtää, että olimme erittäin kiinnostuneita. Oli kuitenkin järkytys, kun mies ei osannut sanoa minkäänlaista hinta-arvioita, ei edes mitään suuntaa antavaa, Aleksi sanoo.
Parin piti odottaa jälleen muutama viikko ennen kuin myyjä soitti. Sinä aikana he ehtivät keskustella kaikesta, mitä 130-neliöisen ja satavuotiaan omakotitalovanhuksen ostamiseen ja remontoimiseen liittyisi. Talossa olisi tilaa myös tulevaisuuden tarpeisiin. Se olisi koti pitkäksi aikaa, jopa loppuelämäksi.
– Plussaa olivat omistustontti, 90-luvulla remontoitu kellarin saunaosasto ja yläkerran kokonaan avoin ja valoisa tila, Aleksi luettelee.
Onneksi uutiset olivat iloisia: mies halusi myydä talonsa Aleksi ja Adalle ja hintakin sopi parin budjettiin.
– Alkuperäinen pyynti oli 210 000 euroa, mutta saimme keskusteltua sitä hieman alaspäin. Hyväksytty tarjouksemme oli 197 000 euroa ja ehtona läpäisty kuntotarkastus, Ada kertoo.
Kuntotarkastus tehtiin kesäkuussa 30 asteen paahtavassa helteessä. Pari oli palkannut tarkastajan, joka oli erikoistunut vanhoihin rakennuksiin. He halusivat varmuuden siitä, että talo oli terve ja että tarvittavat remontit voisi tehdä niihin varatulla rahalla.
Hiki nousi pintaan, kun Ada ja Aleksi, talon omistaja ja tarkastaja kävivät huoneet läpi yksi kerrallaan. Hälyttäviä kosteuslukemia ei ilmennyt ja rakenteetkin vaikuttivat olevan kunnossa. Ainoa suurempi huomautus koski alakerran ulkoseinää, josta löytyi vesivahinko.
– Tarkastaja teki kuitenkin selväksi, että hommaa on ja paljon. Sen me kuitenkin tiesimme jo etukäteen. Työn määrä ei pelottanut lainkaan, Aleksi sanoo.
Kun kuntotarkastus oli mennyt läpi, pari kirjoitti nimensä lopulliseen kauppakirjaan. Olotila oli epätodellisen euforinen.
– Sitä ennen kävimme talolla vielä kerran vanhempiemme kanssa. He olivat olleet sitä ennen vähän kauhuissaan, mutta talo voitti heidät puolelleen, Ada sanoo.
– Onneksi hekin näkivät potentiaalin ja ymmärsivät, että se oli meidän unelmamme.
Modernisointia vanhaa kunnioittaen
Pari pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa syyskuun lopulla. Sen jälkeen talolla on tapahtunut paljon.
Remontin punainen lanka on saada kotiin nykyajan mukavuudet, mutta säilyttää samalla mahdollisimman paljon vanhaa. Pariskunta on tutustunut perinnerakentamiseen ja haluaa toteuttaa uudistukset niin, että talon henki säilyy. Päätökset tehdään yhdessä ja kompromisseja neuvotellen.
– On ollut iloinen yllätys, että seinien puukuitulevyjen alta on paljastanut hyväkuntoista hirsiä, joka on saatu kunnostettua. Myös lautalattiat on kaivettu esiin, Aleksi kertoo innostuneena.
– Ja keittiöstä löytyi upea tiiliseinä, joka sekin saatiin säilytettyä!
Ensin pariskunta remontoi yläkerran makuuhuoneen ja molempien työpisteet, sillä ne vaativat vain pientä pintaremonttia. Sieltä löytyi jo valmiiksi pieni keittiö, jota pari pystyi käyttämään silloin, kun alakerran isompi köökki revittiin kokonaan alas.
Alakerrassa vaadittiin isoja toimenpiteitä. Pari purki läheistensä avustuksella kaikki seinien pinnat auki ja kaatoi yhden seinän kokonaan. Eristeet piti vaihtaa, samoin putket ja sähköt.
Purkamisen jälkeen keittiö piti rakentaa alusta saakka uusiksi. Urakkaan palkattiin ulkopuolinen firma, samoin vessan uudistustyöhön. Muuten pari on tehnyt kaiken mahdollisen itse.
Nyt keittiö on viittä vaille valmis ja remontti on päässyt etenemään ruokailutilaan ja olohuoneeseen. Edessä ovat vielä ainakin katon, julkisivun ja pihan remontit, joten homma ei aivan äkkiä lopu.
Aleksi ja Ada ovat kuitenkin hyväksyneet sen, ettei valmista tule nopeasti. Molemmat käyvät päivätöissä, joten remppa edistyy vain iltaisin ja viikonloppuisin. Ada toteaa, että on parasta, kun asiat saa tehdä omaan tahtiin ilman aikarajaa.
– Meillä ei ole kiire mihinkään. Teemme tätä hitaasti ja rakkaudella.
Aleksi jatkaa:
– Välillä joutuu nipistämään itseään, onko tämä totta. Tämä paikka on ihan oikeasti meidän.
Katso lisää puutalon remontoinnista Aleksin ja Adan Instagram-tililtä @torppaturussa.
Etsitkö unelmisi kotia? Katso myytävät asunnot OP Kodin sivuilta. |
Lue myös:
Talo on rötiskö, mutta se on upealla tontilla – remontoinko vai rakennanko uuden talon?