Kevättalvella 2022 pohdin keskuspankin toimia peliteorian näkökulmasta, ja tulin siihen tulokseen, että nopea korkojen nosto olisi paras ratkaisu. Kesällä EKP sitten aloittikin historiallisen jyrkän korkojen noston. Nyt keskuspankin kannattaisi vastaavan tuumailun perusteella pitää päänsä kylmänä, eikä langeta liian aikaiseen ja nopeaan rahapolitiikan kevennykseen. Käyn seuraavassa ajatuksen juoksun tarkemmin läpi.

Euroopan keskuspankin näkökulmasta nykytilanne ei ole helppo. Inflaatio on alkanut hidastua, ja viimeisimpien tietojen perusteella inflaatio lähenisi tavoitetta nopeasti, jos kehitys olisi samankaltaista kuin viime kuukausina.  Merkit inflaation hidastumisesta tavoitetasolle voivat olla ennenaikaisiakin. Talous kyllä polkee paikallaan, mutta toisaalta työttömyys on historiallisen matalalla, mikä pitää yllä palkkapaineita.

Historia tuntee monia tilanteita, jossa rahapolitiikkaa on kevennetty liian nopeasti, mikä on johtanut lopulta inflaation pitenemiseen. IMF:n tutkimusraportissa (WP/23/190) käytiin läpi sata eri korkean inflaation tapausta. Onnistumisia yhdisti riittävän pitkään kireänä pidetty rahapolitiikka. Epäonnistumisia puolestaan se, että inflaation uskottiin hidastuneen ennenaikaisesti, ja kevennetty politiikka johti inflaation kiihtymiseen uudelleen.

Miten keskuspankin, tai tarkemmin EKP:n kannattaa, nykytilanteessa toimia? Jos se keventää politiikkaa nopeasti, ja inflaatio hidastuu toivotusti, palkkio on kaikkein suurin. Tämä on luonnollisesti houkutteleva vaihtoehto. Kaikki keskuspankin korviin kevennyksestä lirkuttelevat viestivät, että kaikki muu olisi suuri pettymys.

Nopea politiikan kevennys yhdistettynä yhä korkeana pysyvään tai jopa uudelleen kiihtyvään inflaatioon tuottaa kuitenkin selvästi suuremman tappion. Korkean inflaation taittaminen tilanteessa, jossa inflaatio-odotukset pääsevät nousemaan, kustannukset ovat kaikkein suurimmat. Tällaista riskiä keskuspankin ei kannata ottaa.

Jos puolestaan politiikka pysyy kireänä ja inflaatio hidastuu pysyvämmin nopeasti, keskuspankki saa varmuudella lokaa niskaansa. Lobbarit pelottelevat deflaatiopeikolla jo nyt. Eikö deflaation uhka ole suurempi, kuin liian nopea kevennys? Nopeasti hidastuvan inflaation vaihtoehdossa keskuspankille jää kuitenkin mahdollisuus keventää nopeasti ja jyrkästi tarvittaessa. Korona-aika myös opetti, että inflaatiota kyllä saadaan aikaan keventämällä raha- ja finanssipolitiikkaa koordinoidusti.

Varmimmin suuret kustannukset syntyvät pitkittyvän inflaation torjunnasta. Esimerkiksi Thomas Sargentin artikkelista ”The ends of four big inflations” käy hyvin ilmi, että korkeiden inflaatiojaksojen lopettamiseen edes tiukka rahapolitiikka ei yksin riitä. Tarvitaan koordinoitua raha- ja finanssipolitiikan uskottavaa kiristämistä. Tämä on huomattavasti hankalampaa kuin koordinoitu keventäminen.

Vaihtoehdoksi jää siis politiikan pitäminen kireänä riittävän pitkään. Inflaation hidastuessa politiikkaa toki voidaan harkitusti keventää. Kaikki ovat suht’ tyytyväisiä, vaikka fanfaareja ei kauheasti kuulukaan.  
Keskuspankin kannattaa siis pelata varman päälle, ja pitää huolta siitä, että inflaatio on varmuudella tavoitellulla tasolla. Kustannukset tässä epäonnistumisessa olisivat suuret. Kiitoksia tästä tuskin kannattaa hirveästi odottaa. Jos keskuspankkiiri haluaa kiitollisuutta, kannattaa hankkia koira.