Eikö työhyvinvoinnista ole puhuttu jo tarpeeksi?

Päivi Heikkilä

Sen tärkeydestä ja toteutumisesta puhutaan työpaikan palavereissa ja kahvihuoneessa, siitä tehdään kyselyitä ja niiden tuloksia päivitellään. Aiheesta kirjoittavat suuret, vakavasti otettavat päivälehdet ja naistenlehdet kertovat kokemuspohjaisia kertomuksia yksilöiden heräämisestä työhyvinvointiin. Eikö tämä jo riitä? Vastaus on lyhyesti: Ei.

Teksti Päivi Heikkilä, AFC Officer
Kuva Reetta Muranen
Julkaistu 11.8.2022

Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -tutkimus (2021) kertoo työtyytyväisyyden ja työkyvyn heikentyneen ajasta ennen koronaa. Lisäksi työuupumusoireilu on yleisempää kuin ennen koronaa. Joten valitettavasti työhyvinvointi on aiheena ajankohtainen edelleen. Työhyvinvoinnilla on merkitystä jokaisen työssäkäyvän päivittäisessä elämässä. Se vaikuttaa työssäkäyvän väestön terveyteen ja sillä on suoria taloudellisia vaikutuksia niin työntekijään henkilökohtaisesti, kuin koko yritykseen. Hyvinvoiva työntekijä on tutkimusten mukaan nimittäin yrityksellekin tuottavampi ja sitoutuneempi.

Lähtökohdat kuntoon

Mietitäänpä, mistä tässä on oikeastaan kyse: ihmisyksilöistä. Olemme jokainen omanlaisemme taideteos, ainutlaatuinen yksilö, jolla on erilaiset tarpeet, toiveet ja edellytykset työelämässä. Vaikka siis yhdelle työskentely etänä kotoa käsin parantaa hyvinvointia ja saa puhkeamaan kukkaan, toiselle se taas on masennusta ja apatiaa tuottavaa myrkkyä. Jonkun neurobiologia kaipaa täsmällistä ja selkeää työnkuvaa, jossa hänelle on etukäteen kerrottu tehtävien järjestys, jotta tekeminen on mielekästä. Toisella taas luova puoli ahdistuu liian tiukoissa raameissa ja siksi hän tarvitsee enemmän väljyyttä ja mahdollisuutta vaikuttaa työnkuvaansa ja tehtäväjärjestykseensä. Erilaisuus on rikkautta, mutta toisinaan yksilölliset erot ovat suuria ja ristiriidassa keskenään. Mikä siis neuvoksi?

Itselleni on ollut hienoa huomata, että työpaikalla on erilaisuutta kunnioittava kulttuuri, joka perustuu yksilöllisten eroavaisuuksien huomioimiseen. Tämä edellyttää avointa keskustelua, joustavuutta ja erilaisten vaihtoehtojen mahdollistamista työntekijöille, jotka kaikki ovat jo itsessään työhyvinvointia parantavia tekijöitä - etätyöstä nauttiville enemmän mahdollisuuksia etätyön tekemiseen, sosiaalisista kontakteista nauttivalle mahdollisuuksia tavata ihmisiä kasvotusten. Toki työhyvinvointi on paljon laajempi asia, kuin kysymys etätyön ja toimistolla olemisen valitsemisesta.

Jokainen voi parantaa työhyvinvointia

Itse asiassa kuka tahansa työyhteisössä pystyy edistämään sekä omaa että muiden työhyvinvointia toimimalla itse erilaisuutta kunnioittaen. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että meidän äänekkäämpien tulisi sallia hiljaisemmille työtovereille osallistuminen enimmäkseen kuuntelemalla Teams palavereissa, vaikka haluaisimme vaatia heiltä mielipidettä ja osallistumista aktiivisemmin joka asiaan. Eipä meistäkään tuntuisi mukavalta, jos kesken vuolaan (ja omasta mielestämme erittäin tarpeellisen) puheenvuoromme, meitä pyydettäisiin olemaan edes hetki hiljaa. Tämä vain yhtenä arkipäiväisenä esimerkkinä erilaisuuden kunnioittamisesta.

Meistä jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olemme, kokea kuuluvamme johonkin ja tuntea olevamme osa kokonaisuutta. Tämän perustarpeen täyttyessä voimme hyvin, pystymme keskittymään siihen, mitä voimme antaa itsestämme työhömme, kanssaihmisille ja yhteisölle, sen sijaan, että joutuisimme miettimään, miten ikinä kykenemme täyttämään muiden odotukset tai vaatimukset. Kyllä erilaiset työkalut työhyvinvoinnin parantamiseen löytävät paikkansa, kun lähtökohta on kunnossa ja työyhteisössä vallitsee keskinäinen kunnioitus. Silloin jokainen voi valita, käyttääkö virkistysrahansa mieluummin kuntosalijäsenyyteen vai hemmotteluhierontaan tai kenties museokorttiin, ilman, että kukaan asiaa arvostelee. Kaikki muut työkalut työhyvinvoinnin parantamiseen löytyvät kyllä, kun tärkeimmät asiat ovat kunnossa.

Kirjoittaja Päivi Heikkilä työskentelee AFC Officerina OP:n Asiakkaan tuntemisen tiimissä Tribedo Oy:lla.