Ensimmäisen erän voitto esiintymisjännityksestä

Maiju Puskala

Palaveriin on aikaa 15 minuuttia, kädet hikoavat, paidan kaulus puristaa ja kurkkua kuivaa. Tulevassa palaverissa sinun tulee kertoa omat sekä tiimisi mietteet. Tiedät mitä sanot, puheenvuoro on suunniteltu. Silti ne kädet vaan hikoavat.

Teksti Maiju Puskala, asiakkuusasiantuntija
Julkaistu 27.10.2021

Työkulttuuriimme kuuluu erilaisia seremonioita, joita voi kutsua tuttavallisemmin palavereiksi.  Seremonioita on omille tiimeille ja erilaisille työryhmille yli operaatiorajojen. Osallistujista osa on tuttuja, osa vähemmän tuttuja. 

Etätyöskentely on tuonut oman mausteensa palavereihin ja suurin osa hoidetaankin Teamsin kautta. Kun oma puheenvuoro sattuu kohdalle, puhumattakaan yllättävästä pallonheitosta omalla nimellä "Mitäs Maiju on tästä asiasta mieltä?", jännitystä on ilmassa ennen ja jälkeen palaverin.

Yleensä seremonian aihe on kuitenkin omaa alaasi. Tietosi ja osaamisesi aiheeseen liittyen on erinomaista ja sinulla on vastaus mahdollisiin ja mahdottomiin kysymyksiin. Mutta pelkkä oman mikin avaaminen ja oman nimen kuuleminen palaverin vetäjältä nostaa ihokarvat pystyyn. Jännittää.

Saat vastattua, kollega komppaa ja kehuu vastaustasi "Hyvä nosto Maiju, hyvää duunia.". Palaveri päättyy ja jokainen minuutti puheenvuorosi jälkeen on mennyt sinulta ohi, sillä pidät kiinni työpöydästäsi, vaikka istut tuolilla tukevasti. Pyörryttää ja poskia punottaa. Mietit, että meniköhän jotain kuitenkin pieleen? Ei, ei mennyt, onnistuit jo siinä vaiheessa, kun kerroit ajatuksesi ja tiimisi panoksen aiheeseen. Voittajafiilis on ansaittu. Yksi erävoitto jälleen takana!

Aktiivisuus palkitsee

On täysin normaalia jännittää esiintymistä, ja kannustukseksi voin sanoa, että siitä pääsee yli. Päivittäiset, lyhyetkin palaverit ovat erinomaisia harjoituksia esiintymiskammon selättämiseen. On palaverissa sitten kamera päällä tai ei, kannustan aktiiviseen osallistumiseen. Jokainen seuraava kerta on aina edellistä helpompi.

On helppoa olla osallistumatta, olla vain läsnä ja hautoa omassa mielessä niitä timanttisia ideoita, joita ei tuo koskaan julki. Voin luvata, että kun niitä ideoita uskaltaa lausua seremonioissa ääneen, ne saattavat jopa toteutua, juuri niin kuin itse olet niihin uskonut. Ne toimivat ja kollegat innostuvat.

Muistetaan, että huonokin idea on parempi idea kuin se, joka jää kokonaan jakamatta. 

Idearikasta syksyä jokaiselle!

Kirjoittaja Maiju Puskala työskentelee OP Keskusyhteisöllä asiantuntijana asumisen ja rahoituksen palveluissa.