Muistatko vielä 90-luvun asuntolainojen korot? Näin jopa 20 prosentin asuntolainaa lyhennettiin

Monet asuntovelalliset ovat viime aikoina seuranneet huolestuneina korkojen nousua. OP Ryhmän senioriekonomisti Tomi Kortela muistuttaa, että korkojen nousun taustalla on pääasiassa sama tekijä kuin usein ennenkin eli kiihtyvä inflaatio. 

­­– Jos inflaatio kiihtyy, myös korot nousevat. Vastaavasti alhaisen inflaation aikana korotkin ovat alhaiset, Kortela tiivistää.

Inflaatio käynnistyy, kun erilaisten tuotteiden ja palvelujen hinnat alkavat nousta. Silloin keskuspankit yleensä nostavat ohjauskorkojaan. Tavoitteena on vähentää taloudessa olevan kysynnän määrää ja hillitä näin hintojen nousua.

Hintavakauden ylläpitäminen on Euroopan keskuspankin tärkein tehtäviä. Hillitsemätön inflaatio johtaa väistämättä rahan arvon ja kuluttajien ostovoiman heikkenemiseen.

90-luvulla korot olivat jopa 15–20 prosenttia

Vuodesta 2015 lähtien korkotaso on ollut Suomessa ja muissa euromaissa hyvin alhainen.

– Inflaatio on alittanut Euroopan keskuspankin kahden prosentin tavoitteen. Se on mahdollistanut elvyttävän rahapolitiikan. Ohjauskorot on pidetty alhaisina, markkinakorot ovat pysyneet maltillisina, Kortela sanoo.

Aivan lähimenneisyydessä on eletty toisenlaisiakin aikoja. Erilaiset kriisit kuten finanssikriisi ja eurokriisi nostivat aluksi korkoja kunnes EKP sai korot uudelleen laskuun omilla päätöksillään.

Todella korkeiksi korot nousivat 1990-luvun talouslaman alkuvaiheissa. Silloin muuan pankki mainosti edullisena kiinteäkorkoista asuntolainaa, jonka korko oli 13 prosenttia.

– 1990-luvun yleisin viitekorko eli Helibor oli korkeimmillaan 16 prosentin luokkaa ja sen päälle tuli vielä asiakaskohtainen marginaali. Asuntolainojen korot olivat yleisesti 15–20 prosentin haarukassa, kertoo OP Ryhmän pääekonomisti Reijo Heiskanen.

Vaikka 15 prosentin korko kuulostaa todella hurjalta, asuntovelallisten tilanne ei ollut toivoton.

– Täytyy muistaa, että inflaatio oli tuolloin korkealla ja asuntolainojen koroilla oli verovähennysoikeus. Veron jälkeinen reaalikorko ei ollut niin paha kuin nyt saattaisi kuvitella.

Lopulta suuri osa suomalaisista selvisi asuntoveloistaan verraten hyvin. 

– Jos työpaikka säilyi, velat olivat hoidettavissa. Pankeille ei tullut kovinkaan paljon luottotappioita kotitalouksilta ja jos tuli, ne olivat yleensä sidoksissa yritystoimintaan, Heiskanen muistuttaa. 

Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen loi lainabuumin

90-luvun korkeille koroille oli monta syytä. Eräs tärkeimmistä oli rahoitusmarkkinoiden vapautuminen‍ 80-luvun lopussa. Sitä ennen Suomessa ei ollut varsinaisia rahoitusmarkkinoita. Korkoja säänneltiin ja lainarahaa oli niukasti tarjolla.

– Sääntelyn aikana kansan viisaus oli, että lainaa kannattaa ottaa aina, kun sitä pankista saa, Heiskanen sanoo.

Sääntelyä ryhdyttiin purkamaan vähitellen 80-luvulla. Rahamarkkinat käynnistyivät vuonna 1987. Suomeen saatiin markki­nakorot, jotka syrjäyttivät vähitellen Suomen Pankin peruskoron lainojen viitekorkona. Suuri muutos oli sekin, että pankit pystyivät ottamaan edullista lainaa myös ulkomailta. 

– Pankit halusivat vahvasti välittää lainarahaa eteenpäin hyvin vahvasti, ja riskipreemiot laskettiin hyvin alas. Paljon lainoja annettiin hyvin alhaisilla koroilla, Kortela sanoo.

Lisääntynyt velanotto johti voimakkaaseen luottojen kasvuun. Vaikka valuuttamarkkinat oli vapautettu, valtio ja Suomen Pankki noudattivat edelleen vanhaa rahapolitiikkaa, jonka päätavoite oli pitää markka vakaana ja valuuttakurssi kiinteänä.

– Kun asunto- ja rahoitusmarkkinoiden kupla puhkesi, epäilykset Suomen kyvystä ylläpitää kiinteää valuuttakurssia kasvoivat. Valuuttaa virtasi ulos ja Suomen valuuttavaranto alkoi heikentyä. Likviditeetti kiristyi ja korot alkoivat nousta voimakkaasti, Heiskanen sanoo. 

Lopulta Suomen markka oli pakko päästää kellumaan. 80-luku päättyi pankkikriisiin, josta toipuminen kesti vuosia.

Euro toi vakauden

Euro otettiin Suomessa käyttöön käteisvaluuttana 1. tammikuuta 2002. Euron myötä moni asia muuttui, mukaan lukien rahapolitiikka ja korkojen määräytyminen. 

– Aiemmin keskuspankeilla oli valuuttakurssitavoite, jolle korkotavoite oli alisteinen. Nykyisin tavoite on pitää inflaatio alhaisena. Tavoitteen saavuttamiseksi liikutellaan korkoa, ja valuutta saa mennä minne menee. On katsottu, että tällainen järjestelmä on paras mahdollinen, kun tavoite on luoda luottamusta talouteen, Heiskanen sanoo. 

Koko 2000-luvun ajan talousympäristö Euroopassa onkin ollut suhteellisen vakaa. Koronapandemia ja Ukrainan sota tulivat kuitenkin talouteen täytenä yllätyksenä. Euroalueen inflaatio kiihtyi toukokuussa ennätykselliseen 8,1 prosenttiin. Inflaatio on peräti nelinkertainen Euroopan keskuspankin pitkän ajan tavoitteeseen verrattuna. 

­– Käytännöllisesti katsoen tiedämme jo varmasti, että Euroopan keskuspankki nostaa talletuskorkoaan hillitäkseen inflaatiota. Ensimmäisen kerran korkoa nostetaan heinäkuussa, toisen kerran syyskuussa. Nyt keskuspankin talletuskorko on vielä negatiivinen, mutta vuoden lopussa se on jo selvästi plussan puolella, Heiskanen arvioi. 

Talletuskorko on tärkein EKP:n kolmesta ohjauskorosta. Sen nostaminen nostaa aina myös markkinakorkoja.

­­– Markkinakorot ovat jo ennakoineet talletuskoron nousua. 12 kuukauden Euribor on noussut lähes prosenttiyksikön tämän vuoden aikana, Kortela muistuttaa. 

Euribor-korkojen myötä nousevat myös asuntolainojen korot, sillä suurin osa suomalaisten asuntolainoista on sidottu 12 kuukauden Euriboriin.

Voivatko asuntolainojen korot nousta uudelleen lähemmäs 90-luvun lukemia? 

­– Teoriassa se ei ole mahdotonta, mutta on hyvin hankala sanoa, miten todennäköistä nopea nousu on. Se edellyttää sitä, että taloudessa menee jotain perustavaa pieleen, inflaatio karkaa, julkisen talouden tasapaino vaarantuu ja luottamus talouteen horjuu, Heiskanen sanoo.

Lue myös:

Korot nousussa: Asuntolainan ehtii vielä suojaamaan edullisesti‍

OP:n asiakkaan laina maksetaan pois takaisinmaksuturvalla joka toinen päivä: vastauksia kysymyksiin lainan vakuuttamisesta‍