Mitä hidastuvalle kasvulle on tehtävissä?

Tomi Kortela

Suomen talous kasvaa juuri nyt kovinta vauhtia yli vuosikymmeneen. Kova kasvuvauhti selittyy koronakriisistä elpymisellä sekä kotimaassa että maailmalla. Elpymisestä johtuva kasvu kantaa vielä seuraavan vuoden, mutta tämän jälkeen on näkyvissä kasvun selvä hidastuminen. Talouden kasvuvauhdin puolittuminen johtuu talouden tuotantopotentiaalin ylittämisestä. Talouspolitiikka onkin haasteiden edessä, joista julkisen talouden tasapainottaminen ei ole suurin.

Teksti Tomi Kortela, OP Ryhmän senioriekonomisti @KortelaTomi
Kuva Aleksi Humalainen
Julkaistu 30.8.2021

Suomen talous elpyy koronakriisistä kuluvana vuonna 3,6 prosenttia ja kasvaa vielä seuraavanakin vuonna 3 prosentin vauhdilla, kertoo OP:n talousennuste. Talouden kasvuvauhti on vuosina 2021-22 kovinta 15 vuoteen. Tämän jälkeen talouskasvun ennustetaan kuitenkin hiipuvan 1,4 prosenttia.

Kasvun hidastuminen johtuu Suomen talouden tuotantopotentiaalin ylittämisestä. Tuotantopotentiaali kuvaa bruttokansantuotteen (BKT) tasoa, joka eri aikoina voidaan kestävästi saavuttaa. Inflaation kiihtyminen tai hidastuminen, kuten myös talouteen vaikuttaneen sokin poistuminen, kuitenkin aina lopulta palauttaa BKT:n kohti potentiaalisen tuotannon tasoa.

Suomen talous on palautumassa potentiaalisen tuotannon tasolle tällä kertaa siitä syystä, että positiivisesti talouteen vaikuttaneet sokit poistuvat. Ensinnäkin maailmantalous on elpynyt koronasta odotuksia nopeammin ja kirittänyt Suomen vientiä, mutta elpymisen vauhti maailmalla on nyt lakipisteessä ja hiipuu hiljalleen. Toiseksi koronan vaikutus Suomen talouteen oli ennustettua pienempi, joten elpymisemme käynnistyy jo suhteellisen hyvältä tasolta verrattuna moneen muuhun maahan. Kansainvälisesti vertailuna hyvin maltilliset tartuntamäärät tukivat taloutta kriisivaiheessa, mutta elpymisvaiheessa pieni ”koronakuoppa” johtaa siihen, että kasvun rajat saavutetaan aikaisemmin kuin monessa muussa maassa.

Kasvun hidastumisen syy ei nyt olekaan kokonaiskysynnän riittämättömyys, vaan kokonaistarjonnan—tai potentiaalisen tuotannon — hidas kasvu. Ennen vuoden 2009 finanssikriisiä Suomen potentiaalinen tuotanto kasvoi noin 2-3 prosentin vauhdilla vuodessa, kun tällä hetkellä kasvun voidaan arvioida olevan 1-1,5 prosentin tasolla. Nyt talouspolitiikassa ei tarvitse miettiä onko elvytys riittävää, vaan ongelmat liittyvät potentiaalisen tuotannon kasvattamiseen.

Lyhyellä aikavälillä tutut lääkkeet tepsivät

Nykyisessä tilanteessa talouskasvun kiihdyttäminen lyhyellä aikavälillä onnistuu jo tutuiksi tulleilla lääkkeillä eli kilpailukyvyn turvaamisella ja työllisyystoimilla. Näillä toimilla voidaan nostaa talouden potentiaalista tuotantoa lyhyellä aikavälillä.

Pienen avotalouden – kuten Suomen – on helpointa kasvaa viennin avulla. Koska valuuttakurssi määräytyy paljolti Suomen taloudesta riippumattomista tekijöistä, tai on kiinnitetty moniin keskeisiin vientimaihin nähden, on viennin kustannuskilpailukyvyn ylläpitäminen keskeistä viennin kasvattamisessa. Käytännössä tämä nykyisessä ympäristössä tarkoittaa maltillisia palkankorotuksia.

Talouden kasvaminen lyhyellä aikavälillä vaatii myös työvoimaa ja työllisiä. Tällöin uudistukset, jotka lisäävät ihmisten tuloa työmarkkinoille ja työllistymään, eli etsimään ja vastaanottamaan töitä, ovat tarpeellisia. Erityisesti nämä toimet ovat tärkeitä tilanteessa, jossa työllisten osuus työikäisestä väestöstä on korkea, kuten Suomessa tällä hetkellä jo on.

Näillä toimilla voidaan aikaan saada tilanne, jossa uudet työpaikat syntyvät talouden tuottavimmalle sektorille eli vientisektorille. Tällöin kasvun rajat siirtyvät, ja näillä toimilla voi olla myös julkista taloutta merkittävästi tervehdyttävä vaikutus.

Pidemmällä aikavälillä näillä toimilla ei kuitenkaan voida ylläpitää potentiaalisen tuotannon kasvua. Ensinnäkin on vaikea pitkään ylläpitää tilannetta, jossa palkkamaltti pitää, kun samalla työmarkkinat ovat hyvin tiukat. Korkean työllisyysasteen vallitessa palkat alkavat nousta, koska työvoimasta on pulaa. Myöskään työn tarjontaa on vaikea nostaa loputtomiin työllisyystoimilla. Näillä toimilla on lopulta ohimenevä vaikutus potentiaalisen tuotannon kasvuun, eivätkä ne ratkaise Suomen talouden hitaan kasvun ongelmaa pidemmällä aikavälillä.

Suomen kasvun ongelmat eivät näy talouspolitiikassa

Suomessa talouskasvun lähde on ollut työn tuottavuuden kasvu. Työn tuottavuus kertoo sen, miten paljon yhdellä työtunnilla saadaan hyödykettä tai palvelua aikaiseksi. Työn tuottavuuden hidas kasvu aiempaa verrattuna on myös keskeisin syy sille, miksi talouskasvun ennustetaan hidastuvan Suomessa.

Työn tuottavuuden kasvu on hidastunut monissa länsimaissa, eikä ole ainoastaan Suomea koskeva ilmiö. Huolestuttavaa Suomen kannalta kuitenkin on, että työn tuottavuus on kehittynyt meillä merkittävästi heikommin kuin Yhdysvalloissa, ja jonkin verran heikommin kuin Ruotsissa.

Osaltaan kehitystä selittää ICT-sektorin supistuminen Suomessa (Nokia), mutta tämäkin huomioiden Suomen tuottavuuden kehitys on ollut poikkeuksellisen huonoa. Ongelma on havaittu useissa eri raporteissa, kuten TEM:n, VM:n ja ETLA:n julkaisusta voi huomata. 

Ongelmaan onkin syytä kiinnittää huomiota, koska työn tuottavuuden paraneminen on taloudellisen hyvinvoinnin lähde. Suomessa nykyisin havaittavaa elintasoa ei ole saavutettu maltillisilla palkkaratkaisuilla tai työllisyystoimilla, vaan työn tuottavuuden jatkuvalla parantamisella. Työn tuottavuuden kasvun hidastumista voi pitää merkittävämpänä taloudellisena ongelmana kuin julkisen talouden epätasapainoa. On vaikea hyväksyä kehitystä, jossa Suomen keskiluokan elintaso jää Ruotsista jälkeen koko ajan.

Ongelman mittakaava huomioiden on jopa hieman outoa, että talouspolitiikassa siihen kiinnitetään niin vähän huomiota. Osaltaan tämä voi johtua siitä, että selvää reseptiä työn tuottavuuden kiihdyttämiseksi ei ole.

Työn tuottavuutta voidaan suoraan parantaa keksimällä parempia tuotantotapoja ja tuotteita, sekä ottamalla käyttöön jo muualla kehitettyä teknologiaa. Tähän on talouspolitiikalla suoraan vaikea vaikuttaa, mutta epäsuoria keinoja on paljon.

Koulutuksen ja tuotekehityksen tukeminen on keskeistä. Hyvänä lähtökohtana voi olla ajatus siitä, että tuottavuuskasvun vakaana pitäminen vaatii koko ajan kasvavia panostuksia koulutukseen ja tuotekehitykseen. Lisäksi riskinoton ja yrittäjyyden kannustaminen on keskeistä, koska muuten emme tutki uusia tuotantomahdollisuuksia tarpeeksi laajalti. Eikä myöskään korkea verotus kannusta innovaatioihin.

Kaiken kaikkiaan, Suomen hidastuva talouskasvu on erittäin haastava ongelma talouspolitiikalle, johon ei ole helppoja vastauksia. Ongelman merkittävyys huomioiden ovat toimet tuottavuuskehityksen kiihdyttämiseksi kuitenkin täysin riittämättömiä, tai viime aikoina jopa väärän suuntaisia. Jos ei ole varmuutta eri toimien vaikuttavuudesta, on ehkä hyvä kokeilla niitä kaikkia. Sillä jos ei tehdä mitään, on riskinä merkittävän elintasokuilun muodostuminen muihin pohjoismaihin.

Kirjoittaja on OP Ryhmän senioriekonomisti.