Rahapolitiikan mannerlaattojen liikkeet pitävät markkinat varpaillaan

Keskuspankit ovat heränneet tosissaan inflaatioriskeihin. Globaalin rahapolitiikkalinjan mannerlaatat ovat liikkeessä, mikä tuo vipinää rahoitusmarkkinoille.

Teksti Jari Hännikäinen, Senior Market Economist, OP Markets @JariHnnikinen1
Julkaistu 10.2.2022

Markkinoiden alkuvuoden ykköspuheenaihe on ollut kiistatta keskuspankkipolitiikka ja erityisesti pelot globaalin rahapolitiikkalinjan äkkinäisestä kiristymisestä. Keskuspankkien suunnalta kantautuneet viestit rahapolitiikkalinjan lähestyvästä käännöksestä ovat olleet markkinoille todellista shokkihoitoa, sillä sijoittajat tuudittautuivat koronakriisin eskaloitumisen jälkeen pitkälti keskuspankkien elvytystoimien tuomaan tukeen.

Markkinat ovat havahtuneet todellisuuteen, jossa keskuspankit ovat julistaneet valomerkin, viemässä humalluttavan boolimaljan pois ja ohjaamassa markkinoita seisomaan omilla jaloillaan. Rahapolitiikkalinjan suursäätilan muutos on aiheuttanut paikoin voimakkaitakin vieroitusoireita niin osake- kuin korkomarkkinoilla. 

Inflaatio on mennyt keskuspankkiirien ihon alle

Globaali inflaatiokehitys on osoittautunut selvästi ennustettua voimakkaammaksi ja hintapaineet aiemmin arvioitua pysyvimmiksi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kuluttajahintainflaatio kiihtyi joulukuussa vuositasolla 7,0 prosenttiin, mikä on korkein lukema vuoden 1982 kesäkuun jälkeen. Euroalueen inflaatio kiihtyi tammikuussa 5,1 prosenttiin, eli koko euroalueen historian ennätystasolle. Inflaatio laukkaa nyt rajusti keskuspankkien 2 prosentin tavoitetason yläpuolella. Inflaatiopaineiden hellittämisestä ei ole havaittavissa merkkejä. Päinvastoin, monet tekijät (mm. energiahinnat ja tuotantoketjujen häiriöt) puoltavat lähikuukausina koholla pysyvää inflaatiota.

Keskuspankit ovat vihdoin havahtuneet inflaatioriskeihin. Keskuspankkijohtajat ovat yksi toisensa jälkeen joutuneet tekemään takinkäännön inflaatiokuvassaan, syömään sanansa hintapaineiden tilapäisyydestä ja myöntämään inflaatiokuvaan liittyvän epävarmuuden. Tavoitetason yläpuolella laukkaava inflaatio on savustanut keskuspankit elvytysbunkkereistaan ja inflaatioriskit ovat menneet selvästi keskuspankkiirien ihon alle.

Arpa on heitetty, mutta keskuspankkien nuorallatanssi jatkuu

Keskuspankkien havahtuminen inflaatioriskeihin on avannut ovia globaalin rahapolitiikkalinjan kiristymiselle. Keskuspankkien aiempaa vakavampi suhtautuminen inflaatioriskeihin on siivittänyt koronnosto-odotukset aivan uusiin sfääreihin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen keskuspankki Fedin hinnoitellaan nostavan ohjauskorkoaan tämän vuoden aikana peräti viisi kertaa, kun vielä viime vuoden kesällä markkinat olivat skeptisiä yhdenkin koronnoston mahdollisuudesta. Fedin ensimmäinen koronnosto maaliskuussa on jo selvää kauraa. 

Markkinat odottavat Euroopan keskuspankin EKP:n irtautuvan vuodesta 2015 jatkuneesta negatiivisten korkojen aikakaudesta vuoden loppuun mennessä, mikä olisi toteutuessaan merkittävä virstanpylväs euroalueen rahapolitiikassa. Moni pienempi ja ketterämpi keskuspankki (mm. Englannin ja Norjan keskuspankit) on jo polkaissut koronnostosyklin käyntiin ja koronnostot ovat jatkumassa tukevalla kulmakertoimella hintapaineiden hillitsemiseksi.

Keskuspankit ovat kuitenkin tukalassa raossa. Keskuspankeilla on toimivat työkalut hintakehityksen hillitsemiseen, mikäli hintapaineet kumpuavat vahvasta kysynnästä ja talouden ylikuumenemisesta. Sen sijaan tarjontapuolen hintapaineisiin keskuspankkien on vaikeaa puuttua. Keskuspankeilla ei ole kykyä hillitä energian kallistumista, vaikuttaa energiavarastojen tasoon, sade- ja tuulimääriin, konttiliikenteen pullonkauloihin tai puolijohdepulaan. Keskuspankeilla ei siis ole taikanappia, jolla inflaatio voitaisiin palauttaa nopeasti takaisin tavoitetasolle. 

Nykyisessä toimintaympäristössä politiikkavirheen mahdollisuus kasvaa, sillä keskuspankkien pitää tasapainoilla hintapaineiden hillinnän ja toisaalta talouskasvun välillä. Rahapolitiikan todellinen mahalasku nähtäisiin tilanteessa, jossa liiallisilla kiristystoimilla tapettaisiin lupaavasti käynnistynyt talouden toipumissykli, mutta inflaatio jäisi koholle energiahintojen tai muiden tarjontapuolen häiriöiden ruokkimana.

Osakemarkkinat kokeneet jo keskuspankkien takinkäännöksen nahoissaan

Osakemarkkinoiden alkuvuoden hermoilu menee pitkälti keskuspankkien linjamuutoksen piikkiin. Osa sijoittajista pelkää korkojen nousun katkaisevan elvytyksellä marinoidun osakemarkkinan lennon. Tilanne ei ole kuitenkaan näin mustavalkoinen. 

Historian perusteella korkojen ja osakemarkkinoiden välillä ei ole mitään kiveen hakattua riippuvuussuhdetta: välillä korot ja osakkeet liikkuvat käsikädessä samaan suuntaan ja välillä vastakkaisiin suuntiin.

Osakemarkkinoiden pitkän aikavälin kehityksen kannalta tuloskehitys on korkoliikkeitä huomattavasti tärkeämmässä roolissa. Osakemarkkinoilla on tapana nousta niin pitkään kuin tuloskehitys säilyy nousujohteisena. Pitkäjänteisen osakesijoittajan kannalta korkotasoa kiinnostavampi kysymys onkin se, onnistuvatko keskuspankit hillitsemään inflaatiota niin, että kasvusykli jatkuu vai tyrehdyttääkö globaalin rahapolitiikan kiristyminen orastavan talouskasvun ja samalla tuloskehityksen? 

Kasvuyhtiöt herkkiä arvostuskertoimien laskulle, pankki- ja vakuutusyhtiöt tuovat suojaa korkojen nousua vastaan

Korkotasoilla on merkitystä hyväksyttävien arvostuskertoimien kannalta. Korkojen nousuodotus on pakottanut osakemarkkinat uudelleenarvioimaan hyväksyttäviä arvostuskertoimia ja ottamaan varovaisempaa lähestymiskulmaa tulevaisuuden odotuksiin.

Voidaan sanoa, että alkuvuoden aikana arvostuskertoimet ovat palanneet takaisin maan kiertoradalle ja viime vuoden ylilyönnit ovat purkautuneet karusti. Varsinkin korkeasti arvostetut kasvu- ja momentumosakkeet ovat joutuneet myrskynsilmään ja moni aiempi markkinoiden lempilapsi on menettänyt lyhyessä ajassa yli puolet markkina-arvostaan. Kalliit kasvuosakkeet ovat jatkossakin vaaravyöhykkeellä, kun sijoittajat eivät ole enää valmiita maksamaan mitä tahansa hypetetyistä kasvutarinoista. 

Globaalin rahapolitiikkaympäristön kiristyessä markkinoiden kasvavaan heilahteluun eli volatiliteettiin on syytä varautua. Tästä vuodesta ei ole tulossa yhtä tyyntä kuin viime vuodesta. Tällaisessa ympäristössä osakepoiminnan rooli korostuu entisestään. Rahapolitiikkalinjan kiristyminen ei ole osakesijoittajan kannalta pelkkä mörkö, sillä sopivilla sektorivalinnoilla voi päästä hyötymään korkojen noususuuntauksesta. Sijoittaja voi koittaa hyötyä korkojen noususta poimimalla salkkuunsa esimerkiksi pankki- ja vakuutusyhtiöitä.

Korkomarkkinat heränneet ruususen unestaan

Korkomarkkinoiden hiljaiselo on päättynyt rytinällä markkinoiden reagoidessa muuttuneeseen rahapolitiikkanäkymään. Korkotasoissa on nähty alkuvuoden aikana huomattavasti viime vuosia voimakkaampia liikkeitä, ja korot ovat ottaneet selvästi pesäeroa koronakriisin aikaisiin pohjalukemiin.

Markkinat hinnoittelevat asuntovelallisille keskeisen 12 kk euribor -koron nousevan positiiviseksi jo kesällä vuosikausia kestäneen anemian jälkeen. Se päivä, jolloin asuntovelallinen joutuu maksamaan marginaalin lisäksi myös korkoja, on siis hiipinyt jo horisonttiin. Euribor-korkojen nousun hinnoitellaan jatkuvan maltillisella tahdilla myös tulevina vuosina, vaikka markkinat eivät tällä hetkellä usko 1990-luvun ja 2000-luvun alun kaltaiseen korkokehitykseen.

Nyt on siis korkea hetki pohtia omaa riskitasoa ja kykyä selviytyä aiempaa korkeammista korkomenoista. Hyvän sään aikana riskeihin varautuminen on aina järki-investointi.

Kaikki ei välttämättä mene kuin Strömsössä

Keskuspankkien tahtotila globaalin rahapolitiikkalinjan kiristämiseen pohjautuu positiiviseen talouskuvaan ja inflaatioriskeihin. Kasvun odotetaan jatkuvan tänä vuonna yhä keskimääräistä reippaampana kaikilla päätalousalueilla Kiinaa lukuun ottamatta. 

Ilmassa leijuu kuitenkin riskejä, jotka saattavat ajaa keskuspankit hetkessä varpailleen. Inflaatiopaineiden nopea purkautuminen tuotantoketjujen haasteiden hellittäessä tai toisaalta kuluttajakysynnän sakkaus inflaatiopeloista johtuen saattaisi pakottaa keskuspankit uudelleen arvioimaan rahapolitiikkalinjan kiristystarvetta. Onko keskuspankeilla todella kanttia puskea härkäpäisesti rahapolitiikan kiristystoimia, jos reaalitalous alkaa kipuilemaa? Historia on osoittanut, että keskuspankit ovat herkkiä pienimmillekin ritsahduksille. Keskuspankkiirien vatsahapot voivat olla aiempia syklejä väkevämpiä, mutta lopullista vastausta voidaan vaan arvailla.

Kirjoittaja Jari Hännikäinen toimii OP Marketsissa seniorimarkkinaekonomistina. Jarin vastuulla on talouden, keskuspankkien ja korkomarkkinoiden seuranta sekä analysointi. Jari on työskennellyt OP Ryhmässä vuodesta 2017.